Tänään, kun aamulla hain lehden laatikosta, niin tajusin, että Oonan kuolemasta on juuri tänä päivänä kulunut seitsemän vuotta. Kyyneleet tulee vieläkin silmiin, kun sitä ajattelee. Onneksi on jäljellä kultaiset muistot. En saa tähän kuvaa Oonasta, koska silloin ei ollut vielä digikameraa ja skanneri ei toimi, mutta tässä on samankaltainen, tosin näyttäisi olevan uros: