on tämäkin viikonloppu mennyt. Tuntuikin niin lyhyeltä. En tiedä, onko sillä asiaan vaikutusta, että Makke on yleensä tullut tänne jo torstaina, mutta nyt oli vielä perjantainakin töissä. Sai sitten ihan kivasti viikkotunteja kokoon 50, vaikka perjantaina lähtikin jo puolilta päivin Helsingistä.

Äsken satoi muutaman pisaran vettä. Edellistä sadetta en edes muista, on siitä aikaa. Hiljaista on kotosalla. Mari lähti perjantaina maalle poikaystävänsä luokse ja Miia on ravannut koko viikonlopun täällä. Kolmenpäivän lippu maksoi hieman yli 80€. Jo ekan päivän jälkeen tuloksena oli palanut rintamus. Mietin tässä, miten tumma iho Miialla oli lapsena, Mari on ollut aina paljon vaaleampi ja Saku siitä välistä, mut jossain vaiheessa nuoruutta Miia alkoi "vaaleta". Lasten isällä on aika tumma iho ja hän ruskettuukin keskiverto suomalaista paremmin.

Äidin oma kullanuppu

lähti sitten eilen illalla myöhään isänsä, tämän vaimon ja pikkusiskonsa kanssa mökille. Siellä heidän pitäisi olla ensi sunnuntaihin asti ja sen jälkeen Saku olisi vielä isänsä luona pari päivää. Laskimme, että Saku on kaikkiaan kymmenen yötä poissa kotoa, sitä poika itsekin hirvitteli. Mahtaako tulla kesken matkan kova ikävä. Siis äidillä poikaa. Miten vaan pystyn olemaan kyselemättä kuulumisia. Kaikki terveysasiatkin hirvittää. Sakullahan just silmätkin oireili toista viikkoa, joka puolella sillä on naarmuja kaatuilun tuloksena, entä jos ne tulehtuu. Ja eilen vielä sanoi, että jos avaa suunsa oikein suurelle, niin korvan viereen sattuu. Annoin isälle kelakortin mukaan, toivottavasti sillä ei kuitenkaan ole mitään käyttöä.

Huomenna taas on työpäivä. Vaikka nää kesähoidon päivät on menneet mukavasti, töissä on ollut jopa kivaa. On ollut silmänruokaa eli ilman paitaa oleva talonmies ja kaikin puolin aika töissä on mennyt todella nopeasti. Ensi viikolla vaan on normaalista poikkeava työaika eli menen vasta vähän ennen yhdeksää ja joudun olemaan puoli viiteen tai aiemminkin saa lähteä, mikäli kaikki lapset on pois haettu. Taidanpa laittaa tässä samalla sähköpostilla anomuksen kaikille vanhemmille.

Tähän loppuun vielä kuva muutaman viikon takaa, yhteistyöllä ruuanlaittokin meillä onnistuu:

Kuvan sankari oli päässyt perjantaina livahtamaan ovesta ulos. Kaikessa rauhassa istuskelin keittiön pöydän ääressä, kun huomasin ikkunasta, että kukas se siellä kävelee, meidän Roope. Aivan kuin keijukainen Roope liiteli nurmikolla. Ihme ja kumma, antoi ottaa itsensä kiinni takapihalla. Nyt ovatkin molemmat kissat viettäneet aikaansa parvekkeella auringonpaisteessa. Roopella varsinkin on kova halu päästä ulos.

AURINKOISTA ALKAVAA VIIKKOA!