sitä jäikin lääkärireissusta epävarma olo. En ole ollenkaan varma sainko oikeanlaiset lääkkeet, hinta oli liki 30 euroa, joten parempi olisi vaikuttaa. Kahdenlaista lääkettä silmiin ja penisilliiniä poskiontelotulehdukseen, jonka lääkäri totesi oireitteni perusteella, ei niinkään tutkimalla, kun laite millä sitä tutkitaan oli lukkojen takana, eikä kyseisellä lääkärillä ollut sinne avaimia. Kolmesti lääkärin taskussa ollut kännykkä soi. Ekalla kerralla katsoi sitä ja totesi, että kukahan soittaa, tämä kun ei ole hänen puhelimensa!!! Silmäni eivät ole muutenkaan vuotaneet tänään kuten eilen, mutta arat ne ovat. Sairaslomaa on sitten tää ja huominen päivä. En vie Sakua huomenna tarhaan, vaan lähdemme sitten (luultavasti) ajoissa maalle, vaikka senkin ehdin jo kerran perua ainaisen rahapulan ja auton takia. Autosta sen verran, että olen jo pitkään puhunut, että vasemmasta pyörästä kuuluu aina silloin tällöin krahinaa ja kilinää. En tiedä onko kyseessä jarrut vai mikä se voisi olla, kun en ymmärrä autoista mitään, mutta alkaa ottaa vähitellen pannuun se, että saan kommentiksi huoliini, ettei siitä kannata välittää, laittaa vaan stereoita kovemmalle. Ja aina kun yhdessä autolla liikumme ja sanon, että nyt kuuluu, niin ei mies mitään kuule!!! Samainen heppu kyllä jaksaa valittaa minulle auton imuroinnista. Outoa jutussa on se, ettei mies itse todellakaan ole mikään supersiisti. Mutta auton jälleenmyynti on parempi, kun sen pitää siistinä, sanoo hän. Minä vaan sanon, että on yks v***n maku miten puhdas auto on sisältä, jos sillä ei pääse liikkeelle. Varmaan suurin syy asiaan suhtautumisessa on se, että minä olen kykenevä imuroimaan, mutta en auton korjaamiseen. Jos osaisin korjata autoa, niin mieskin varmaan luulisi äänet, voishan silloin nakittaa tehtävän minulle! Kyseinen mies aloittaa muuten jo tänään juhannusvapaansa, mutta minä en jaksa vielä tänään ajatellakaan maalle lähtöä.
Töihin soitin. Yksi työkaveri sanoi, ettei jaksa enää ymmärtää vanhempia. Olivat olleet eilen markkinoilla ja yhden lapsen äiti oli pyytänyt heitä kertomaan lapselle ennen sinne menoa, että äiti on myös siellä paikalla työnsä puolesta, mutta äiti ei ota lasta mukaan. Tätä oli lapselle toitotettu koko matka. Paikalla äiti oli pari kertaa soittanut, eikö työkaverini lapsiryhmän kanssa voisi mennä toisaalle, että hän pääsisi kiertelemään lapsen häntä näkemättä!!! Aika paksua, eikö yhden aikuisen olisi helpompi vältellä neljää aikuista ja seitsemää lasta kuin toisin päin. Kyseessä on äiti, joka pääsee töistä kolmelta, mutta isä hakee lapsen puoli viideltä. Työkaverini, joka tästä tilanteesta minulle kertoi, on ollut aina sitä mieltä, että näiden lasten vanhemmilla on riittävän rankkaa muutenkin, joten suotakoon heille vapaita hetkiä, mutta tämä eilinen tapaus sai hänenkin karvansa nousemaan pystyyn. Harmi, kun olin tänään poissa, sillä meidän koulun rehtori oli tuonut tänään työpaikalle oman koiransa, olisi ollut kiva nähdä se.
Marille soittelin. Siellä ne Saariselällä patikoivat. Kysyin onko heidän mökkinsä iso, niin on kuulma isompi kuin meidän koti. "Mökissä" on mm kolme makuuhuonetta. Mari poikaystävänsä kanssa vuorottelee ruuanlaitossa pojan vanhempien (tai kenties äidin) kanssa. Ihan kiva juttu, onhan poika koulutukseltaan suurtalouskokki. Poroja olivat nähneet, noin pohjoisessa Mari ei ole ennen ollutkaan.
Äitinikin soitti. Ilmoitti muuttavansa elokuun alkuun mennessä. Ei kauas, vaan toiseen rivitaloon samalla alueella. Äidin asuntoon tulee remppa ja vuokra nousee, toinen asunto ei ole ainakaan vielä rempattavien listalla. Äiti meinasi, ettei sitä muutamaan vuoteen edes rempata. Jäi ilmaan kysymys, että odottaako äiti eläkkeelle pääsyä ja sen jälkeen muuttaisi miesystävänsä luokse. No, enpä kysynyt sitä, aika näyttäköön. Kyseinen pari on heilastellut jo ainakin 16 vuotta, siskoni rippijuhlissa ainakin tämä mies oli. Meidän tyttöjen "painajainen" tai ainakin Miian mielestä tämä mies on. Nuuka vanhapoika, ei ymmärrä lapsia eikä eläimiä...
Tällainen maisema oli tänään, kun olin yläkerran parvekkeella, ankean sateista, mut voipi sitä katsella samalla, kun kuuntelee tätä laulua, joka on kuin mulle tehty, eipä vaan kukaan ole mulle tätä laulanut, ehkä ei kukaan kuitenkaan ole näin minusta ajatellut. Siis sitä kaunista puolta kyseistä laulusta.
1657077.jpg
Tein sitten tänään sen, mitä tässä aiemmin suunnittelin eli loin uuden salasanallisen blogin. Yhtään riviä en sinne ole kirjoittanut, enkä ennen juhannusta kirjoitakaan ja senkin jälkeen saattaa mennä aikaa, sillä juhannuksen jälkeen minulla on taas myöhäinen työvuoro, joten vapaa-aikaa on vähemmän. Mutta mikäli olet kiinnostunut jatkossa lukemaan sieltä juttujani, niin voit lähettää pyynnön salasanasta sähköpostiini, osoite löytyy vasemmasta yläkulmasta. Toivon saavani sinusta tietää ainakin blogisi osoitteen ja sen missä päin asustat (paikkakunta). Mieluiten ottaisin vastaan pyyntöjä, missä on nimi ja osoite, mutta ymmärrän, etteivät kaikki halua niitä antaa. Mikään kiire asialla ei ole ja salasanan kera uuden blogin osoitteen annan vasta juhannuksen jälkeen. Eihän kukaan sillä vielä mitään teekään, koska sieltä ei tosiaan ole mitään luettavissa.