Täällä ollaan taasen, aika on mennyt todellanopeasti siitä, kun tänne olen viimeksi kirjoittanut. Paljon aikaa vei Miian yo-juhlat, vaikka ne äidilläni pidettiinkin. Mikäli ne olisin kotona pitänyt, olisin varmaan joutunut anomaan koko toukokuun töistä vapaaksi. Muutenkin täällä kaikki siivoaminen on turhaa, heti kaikki näyttää samanlaiselta eli jokapuolella on pölyä, karvoja ja hiekkaa. Ehkä siivoamisessa onkin kyse likakerroksen ohentamisesta.

Miian juhlat meni ihan ok. Perjantaina Miia sai lakin iltatilaisuudessa Tampereella. Juhla ei kestänytkään kahta tuntia, kuten ennakkoon oli ilmoitettu, vaan tunnin ja kymmenen minuuttia ja Sakukin malttoi olla juhlan ajan hiljaa. Yksi syy tähän oli, että istui Miian poikaystävän vieressä, äitin vieressä olisi ollut helpompi kiukuta ja sai jopa hetken pelata kännykällä. Eilen illalla pieni poikani ilmoitti minulle, että koululaiselle ei sitten enää tarvitse lukea iltasatua!!! Syksylläkö se sitten loppuu? Mutta takaisin Miian juhlaan. Lakitustilaisuudessa oli paikalla myös Miian isä vaimonsa kanssa sekä Miian kolme kaveria. Tässä tuore ylioppilas koulun pihalla veljensä kanssa:

Lauantaina vietimme siis varsinaiset juhlat. Lähes kaikki kutsutut tulivat paikalle. Lahjaksi Miia sai mm rahaa, astioita, korun, kameran ja kännykän. Tässä vielä itse sankari:

Lauantaina illalla Miia vielä oli juhlimassa ystäviensä kanssa Tampereella. Hyvin tarjottavat riittivät, kakut ja voileipäkakut tilasin valmiina. Kasvisvoileipäkakun Mari teki yhdessä poikaystävänsä kanssa ja oli aivan yhtä upea ellei upeampikin kuin ammattilaisten valmistama. Tosin en tiedä miten amatöörejä voileipäkakkujen teossa ovat suurtalouskokki sekä kaksi vuotta tarjoilijaksi opiskellut. Niin, hetki sitten söin viimeisen palan täytekakusta... Eilen käytiin vielä virallisessa valokuvassa, siis Miia, en minä, vaikka huomasin eläytyväni hyvin. Istuskelin valokuvaajan takana ja huomasin kallistelevani päätäni samaan suuntaan kuin Miia ja hymyilin myös samaan aikaan.

Marikin sai toisen lukuvuoden päätteksi hyvän todistuksen, yksi kolmonen oli, muut nelosia ja vitosia. Maanantaina Mari sai tietää pääsevänsä kesätöihin 1.7-8.8. Se tietää muuttamista mummun alivuokralaiseksi. Mummu iloitsi eniten Marin tulevista uusista hiuksista.

Miia oli tänään ammattikorkeakoulun pääsykokeissa. Eilen Miia oli työhaastattelussa. Viisi myyntialan paikkaa oli avoinna, hakijoita oli yli sata, mutta en tiedä montako pääsi haastatteluun. Asia ratkeaa perjantaina. Peukut pystyyn:)

Mä sitten "aherran" töissä, vaikka säät ovat kuin tehdyt lomailuun. Oltiin tänään retkellä, kyseessä oli jonkinlainen kehitysvammaisten kesärieha. Taisi olla tarkoitettu vähän vanhemmille lapsille, meidän lapset alkoivat vähän pitkästyä siellä. Ja mun meni totaalisesti hermot sijaisen kanssa. Koko retken ajan sen sooloili. Meille oli jaettu vastuulapset ja se unohti omansa milloin minnekin, mutta mun käydessä vessassa oli "kaapannut" mun lapsen mukaansa, vaikka sille piti just antaa lääke. Kaiken huippu oli se, että kun kotiinmenomatkalla oli tarkoitus poiketa ostamaan jäätelöt, niin toisen työntekijän kanssa se oli kinannut mistä ne ostetaan. Lopulta sen idea oli jyrännyt läpi ja haettiin siis jäätelöt aivan vastakkaisesta suunnasta noin kahden kilometrin päästä, vaikka kotimatkalla poikkeama olisi ollut sata metriä. Kyseisen työntekijän mukaan hänen valitsemansa kauppa oli matkan varrella. Miksi sitten jouduimme palaamaan takaisin? Taksikuskikin joutui ilmoittamaan seuraavalle asiakkaalle, että myöhästyy.

Maalla oli moni asia muuttunut pienellä aikaa, luonto oli aivan erilainen kuin viimeksi. Ruohokin olisi kaivannut enemmänkin sirppiä kuin leikkuria. Tällaiset nuput näin, toivottavasti ne ovat täydessä kukassa, kun seuraavaksi sinne menen, eikä ainakaan niin, että ne ovat jo parhaat hetkensä nähneet. Eikös juhannusruusun kuulu kukkia juuri juhannuksena?

Kuka tuntee tämän kamalan leviävän puskan, joka ei suostu häviämään?

Hermoni menee nykyään Pipsan kanssa. En tiedä onko sillä valeraskaus, mutta yhtä pehmolelua se hyysäsi tässä, kunnes piilotimme sen. Sitä vikinää ei kestänyt kukaan. Illalla kun mennään nukkumaan Pipsa vinkuu, haukkuu ja kolistaa sängyn alla niin, että patja heiluu. Äskenkin se vinkui alakerrassa yksinään ja vein sen ulos ja nyt se haukkuu siellä. Mitähän maksaa pikavuoro Helsinkiin koiralta??? Sinne sen haluaisin lähettää. Tässä kuitenkin Pipsa sekä Saku:

Joskus kyllä voi vaan todeta, että kyllä maalla on mukavaa: