on, mutta en valita. Saku lähti siskoni perheen mukana Poriin ja ollaan sitten erossa kokonaiset neljä yötä, melkein sivuaa ennätystä, joka on viisi yötä erossa ja sekin on ollut vaan kerran.

Sakulla oli tänään se kouluun tutustuminen ja hyvin kai meni, vaikka Sakun ryhmää ohjasi opettaja, joka oli Marilla neljä ja puoli vuotta ja opettajakin totesi Sakun olevan siskonsa vastakohta. Saku saa luultavasti opettajakseen juuri tämän saman opettajan, ihan kiva. Yhteensattuma on myös se, että kyseisen opettajan lapsi aloittaa syksyllä koulunsa samassa koulussa, missä minä olen töissä. Ei me kyllä yhteistyötä tehdä, sillä erityisluokat, missä mä työskentelen on niin omassa yksinäisyydessään tuolla koulussa, joskus saatetaan samaan aikaan välitunnille osua.

Pääsin sitten vihdosta viimein eroon pakastimestani. Sääli vaan oli viedä toimiva pakastin kaatopaikalle, mutta eihän sitä kukaan huolinut. Onneksi sen sai viedä sinne nyt ilman maksua.

Aivan hermostumiseen asti olen tänään soitellut puheluita. Hankkinut Miian juhliin tarjottavaa, siis tilannut niitä, vielä kun saisi jostain voileipäkakkua vastaavan kasvistarjottavan. Varasin sitten myös laivamatkan meidän hääpäivälle, hassua puhua hääpäivästä, kun mitään häitä ei ole, vaan vihkiminen ja sen jälkeen ruokailu yhdeksän hengen voimin. Ruokapaikankin sitten varasin ja luultavasti Makkekin sen sitten lopulta kelpuutti, vaikka ensin olikin paikasta eri mieltä. Paikan varaaminen olikin tosi vaikeaa, miten ihmeessä jotkut ravintolat voivat olla lauantaisin kiinni tai sitten paikassa oli jo yksityistilaisuus, joka vie kaiken tilan. Sitten kun löysin kivan paikan, niin siellä ruokailu olisi maksanut 37-44 € /henkilö, ei näillä meidän rahavaroilla sellaista kustanneta.

Näissä tunnelmissa jatkan iltaani, kun kerrankin saan valvoa:) Toivottavasti aamu ei ole ankea ylösnousun suhteen.