on vierähtänyt siitä, kun tänne viimeksi olen ehtinyt mitään kirjoittaa. Kaipa tässä välissä on kaikkea tapahtunut, mutta en taida niistäkään ehtiä kirjoittaa sen enempää, vaikka toisinaan tekisi mieli päästellä tänne syvimmät ajatukseni ja mietteeni.

Viikonloppu meni siis niin, että perjantaina illalla olin työkävereiden kanssa syömässä. Saku lähtikin yllättäen isälleen. Isän vaimo otti yhteyttä voiko Saku kuitenkin tulla heille viikonlopuksi. Aluksi sovittiin, että hakevat täältä puoli seitsemään mennessä, jotta ehdin ruokailemaan,koska Miiakin lähti ystäviensä kanssa Tuuriin ja Mari oli poikaystävänsä luona. Soittivat sitten, etteivät ehdikään ja tehtiin "treffit" Tampereen linja-autoasemalle. Kiva miten eksäni vaimo ehtii puhella kaikkea, puhelimessa varsinkin ja kyllä kasvokkainkin, luulin jo, että eksäni on antanut puhekiellon, kun toisinaan oli niin vaitonainen. Nyt tiedän, että aikoo aloittaa työt elokuussa yrittäjänä, toukokuussa ovat menossa Kuopioon hotelliin juhlistamaan syntymäpäivää sekä hääpäivää. Hassua, nyt vasta tajusin, että voisin olla kateellinen asiasta, montako meidän hääpäivää eksäni muisti??? Perjantai-iltani siis jatkui työkavereiden seurassa hyvästä ruuasta nauttien.

Oma adonikseni siis vietti harjakaisia torstaina ja vähän venähtivät myös perjantain puolelle, siis siinä määrin, että nukahti bussiin ja hurautti Tampereelle asti. Onneksi en ehtinyt vielä lähteä sieltä pois, ettei tarvinnut sinne uudelleen lähteä.

Lauantaina käytiin ostamassa Makkelle puku, tosin se jäi sinne vielä korjattavaksi, lahkeita ja hihoja lyhennetään ja haen sen sieltä ensi viikolla. Uusi paita pitäisi vielä ostaa ja kengät ja itselle asukokonaisuus. Ahdistaa koko ajatus etukäteen.

Tänään tuurasin opettajaa, jonka lapsi oli sairas. On työ silloin paljon rankempaa, kun pitää vetää koko päivä. Töihin menin puoli kahdeksaan ja ensimmäisen tauon ehdin pitää yhdeltä, sekin oli vain vessassa käynnin ja paheeni mittainen. Kun tälle viikolle on iskenyt kohdalleni sekä isoille että pienille luku, niin hengähdystaukoja ei jää mihinkään väliin. Pelkästään se, että saisi olla kymmenen minuuttia ilman lasten ääntä, tekisi hyvää. Ja mieluiten vielä istuallaan, kun makaaminen ei ole kovin suotavaa paitsi tietenkin lepohetkessä, mutta sitä en uskalla tehdä ainakaan niin, etten lue koko aikaa. Kokemusta kun on yhdellä sun toisella siitä miten helposti sinne nukahtaa. Pakko tunnustaa, että hiihtolomalla heräsin kerran siihen, että 13-vuotias poika hieroi nenäänsä minun nenääni vasten:)

Miialla on edessä kouluihin haku, tuntuu kyllä aika toivottomalta saada niin paljon pisteitä valinnoissa, että ammattikorkeaan pääsisi. Pakko kuitenkin yrittää, ei ilman sitä ainakaan minnekkään pääse. Töitäkin Miia on etsinyt ja toivon totisesti, että jotain löytyisi. Yhteen työpaikkaan olisi melko varmasti päässyt, mutta kun etsivät vakituista työntekijää, niin odottelevat vielä, kun Miia kuitenkin aikoo vielä kouluihin jatkaa. Marikin hakee kesätöitä ja suuntana on maaseutu. Mummu saisi sitten taas kuukaudeksi alivuokralaisen, josta tosin olisi enemmän kustannuksia kuin tuloja. Peukut pystyyn sinnekin suuntaan, että onnistuu.

Kiva on tämä kevät, vettä satelee harva se päivä, yöks. Talomme takaa puut kaatuvat ryminällä, tosin en sitä kuule, kun se tapahtuu päiväsaikaan, mutta näkymät ovat joka päivä erilaiset, kun kotiin saavun. Pipsa-parka pelkää moottorisahan ääntä ja oli tänäänkin pihalla hypännyt Miian syliin. Lauantaina meillä onkin edessä se eläinlääkärireissu maalle. Jokohan olisi aika vaihtaa autoon kesärenkaat, vai vieläkö se talvi sieltä iskee?