Taidan jälleen kerran aloittaa valituksilla ja luultavasti myös lopettaa niihin. Eikä siinä välissäkään mitään muuta juurikaan ole kuin valitusta.

Ensimmäinen aihe koskee autoa. Katsastuksessa sain kehotukseksi hankkia taaks uudet renkaat ja kuskin puolelle pallonivelen. Asiat piti olla kunnossa, vaan kun tänään menin näyttämään autoa, niin katsastusmies totesi, että pallonivel oli vaihdettu väärälle puolelle. Olis taas tarvinnu itse vaihtaa osa, vaan kun en omaa automekaanikon taitoja, vaikka tällainen moniosaaja olenkin, hah-haa!!!

Pipsa ehti aamulla tuhota Sakun sakset ja päivällä oli innostunut kortin peluusta niin, että kortit ovat nyt entiset vai pitäisikö sanoa, että nyt joukossa on muutama tuntokortti. Olisi pitänyt varmaan alusta asti kirjata kaikki ylös, mitä Pipsa on tuhonnut, näin jälkikäteen en niitä muista, mutta paljon niitä on.

Viime viikolla siis lomailin kolme päivää ja keskiviikosta sunnuntaihin olin maalla. Täällä meillä kotona oli satanut lunta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja Saku olikin pettynyt, kun maalle saapuessamme näytti tältä:

Seuraavana päivänä tilanne hieman helpottui:

Varmaan nyt maallakin on enemmän lunta, kun täälläkin sitä on satanut lähes koko eilisen päivän ja tänäänkin tuli vielä vähän. Minä olisin suonut jo kevään tulevan, tämä talvi olisi saanut tulla kaksi kuukautta sitten.

Ihan kivasti vierähti aika maalla ja lomalta se tuntui siinä mielessä, ettei tarvinnut tehdä niin paljon kotitöitä kuin täällä tekisin. Tosin se kostautui, kun olin kotoa poissa. Nyt en pääse hirmuisesta pyykkivuoresta eroon millään. Pyykkituvalla ei toimi kuivausrumpu, joten senkään avulla en voi helpottaa tilannettani. Aika paljon tuli kyläiltyä maalla ja siinä sivussa meni se karkauspäivä, enkä saanut hamekangasta.

Sakulle tuli sitten tieto mihin kouluun hänen pitäisi syksyllä mennä. Tutustuminen on toukokuun alussa, samoin vanhempainilta koululla. Inhoan yli kaiken valmiiksi täytettyjä henkilötietolomakkeita. Nyt saan korjata siihen isän kaikki tiedot; osoitteen ja nimenkin. Eivätkö voisi hakea tietoja väestörekisterijärjestelmästä, sillä osoite oli puolitoista vuotta vanha.

Kiva oli taas lueskella Sakun kuukausitiedotetta, siis oikeasti vähemmän kiva. Tällä viikolla pitäisi viedä 2-3 tyhjäksi puhallettua munaa askartelua varten. En ole koskaan sitä tehnyt, mutta muistan miten ollessani lapsi äiti teki niin naama punaisena ja verisuonet pullistuen. Ennemmin ostaisin kaksi kennoa munia. Voipi olla, että toi askartelu jää minun lapseltani tekemättä.

Sakulla on huomenna hiihtoa. Varusteet on viime vuodelta ja on jännittävää vielä tänään kokeilla meneekö monot edes jalkaan. Uusia välineitä mulla ei ole varaa ostaa, joten saattaa olla, että lapseltani jää hiihtokin väliin.

Ja mihin voin enää luottaa, kun maksettu ajoneuvovero ei näy kahden viikon kuluttuakaan ajoneuvorekisterissä oikeasta tili- ja viitenumerosta huolimatta. Onneksi kyse on autosta, millä ei tarvitse liikkua, mutta mikä on tavallisen kansalaisen oikeus, jos liikkuu autolla, josta on maksanut veron ja poliisit pysäyttää ja sanovat, että maksamatta on ja vievät kilvet. Kuka korvaa vahingot, kun jälkeenpäin saadaan selville, että kansalainen olikin oikeassa???

Uh vaan tätä elämää. Olen niin kurkkuani myöten täynnä kaikkea, väsynyt ja vihainen. Vaikka elämässä onkin monta hyvää ja iloista asiaa, ne jäävät huonojen asioiden alle, eikä niistä jaksa iloita. Voi miten kaipaisin omaa rauhaa, siistiä kotia ja tilannetta jolloin ei tarvitsisi tehdä mitään. Voisiko joku lahjoittaa sen minulle syntymäpäivälahjaksi???

Päivän positiivinen juttu: Lunastin tänään lottovoiton 19,80! Kaipaan suklaata.... Tänne palaan seuraavaksi sitten, kun olen paremmalla päällä.