Vau, alan edistyä, kun ehdin tänne kahtena päivänä peräkkäin. Kävin siinä sitten laskut maksamassa ja taas saa miettiä miten elää seuraavaan tilipäivään. Voi kun mulla olis joku, joka ostaisi meille ruuat ja autooni bensat, niin ei olis mitään hätää, mut omasta pussista ne on hankittava, tosin saan kyllä viikonloppuisin siihen apua eli ei auta valittaa, vaan on tyydyttävä kohtaloonsa. Joskus vaan potuttaa, että työteostakin rankaistaan, kun heti töihin mentyäni vuokrani nousi kahdella sadalla eurolla, siis asumistuki pieneni sen verran. Entä jos Miia saa töitä, niin varmaan viedään multa loppukin tuki pois.

Kävin tänään rehtorin juttusilla, siis ihan vapaaehtoisesti. Selitin tarvitsemani vapaapäivät (häät 2.5, Sakun kouluun tutustumispäivä 6.5, Miian juhlat toukokuun lopussa ja Sakun koulun alkaminen 11.8). Luultavasti saan ne päivät vapaaksi, mut tilissä sekin luultavasti tulee tuntumaan. Puhuttiin kesästä, joka on ihan auki vielä. Toivon, että voisin olla kesäkuun tuolla töissä. Sain kyllä kirjeen, missä tarjottiin mahdollisuutta päästä leirille valvomaan. Kannattavaa se olis, kunviikon leiristä saisi melkein kaksi viikkoa palkallista vapaata, vaan ei se onnistu yh:lta. Syksystäkin puhuttiin ja sanoin, että haluan jatkaa samassa luokassa ja siitäkin ohimennen mainitsin, että kun tietyt tahot eivät halua kaikkien työntekijöiden jatkavan tuolla, niin mä kyllä koen tulevani toimeen kaikkien kanssa, vaikken kaikista hirveesti pitäisikään. Sen verran olen ollut erilaisissa koulutuksissa, että osaan erottaa henkilökohtaiset asiat työstä ja ymmärrän mitä on joustavuus ja miten tärkeää on, että pystyy toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Tosi hyvälle mielelle tulin, kun sain kuulla, että mua oli jopa kiitelty, miten hyvä mun kanssa on töitä tehdä. Tällaisten juttujen jälkeen jaksaa aina tehdä töitä paremmin. Huominen kyllä tympii, kun lähdetään Tampereelle ja kaikki minut tuntevat tietävät, miten paljon rakastan ajelua Tampereen keskustassa ja vielä lapsilauma kyydissä. Ärsyttää jo etukäteen parkkipaikan metsästys.

Neko jaksaa taas kurnuttaa. Pipsan kyljessä kyhnää, vaikkei normaalisti mene lähellekään. Varasin Nekolle huhtikuulle leikkausajan. Kurnutus toivottavasti loppuu siihen ja toivon myös pissimisen loppuvan, kun sillä on ollut tapana päästellä vähän sinne sun tänne. Erityisesti laukut on sen suosiossa. Pipsakin pääsee samalla reissulla rokotukselle. Kaikille kolmelle lemmikille pitäisi sitten antaa matokuuri ennen sitä. Hauskaa sen antaminen tulee olemaan kissojen kohdalla. Yksi tuttu sanoi, että laittaisin sen ruokaan, mutta miten vahdin kumpi kissa sen lopulta syö.

Mun piti ostaa tänään kaupasta se yksi pääsiäiskortti plus kortti ex-appiukolle, kun se täyttää 70 vuotta keskiviikkona, vaan kummankin unohdin. Olin jo haaveillut, ettei huomenna tarvi kylille lähteä, vaan mentävä se on.

Tänään olisi ollut asukaskokous, vaan en jaksanut sinnekään mennä. Jotenkin ei jaksa edes kiinnostaa mitä täällä tapahtuu. Siellä olisi paikalla ne samat naamat, puheet olisi samat eli valitusta kaikesta. Olen tyytyväinen näin, joten en jaksa puuttua.

Jospa tässä muutaman blogissa vielä vierailisi ja sitten tekisi parit kotihommat, jonka jälkeen voikin jo mennä nukkumaan. Koskahan saisin laitettua tänne uusia kuvia. Kauheasti en ole edes kuvannut mitään, jotenkin sekin on jäänyt taas. Muutamia maisema/kelihavaintokuvia mulla kyllä olisi, mut jospa laitan sellaisia sitten vasta, kun ruohikko kunnolla vihertää.