On tää Suomen kevät sitten ihana tän sään suhteen. akko tässä paljastaa (en niinkään lahjojen toivossa), että tänään on minun syntymäpäiväni. Kiitokset onnitteluista ystävälle tuolla aikaisemmissa kommenteissa. Kiitos myös kortista! Sain kortin myös ex-appivanhemmiltani. Eipä minun lapsuudessani ollut tällaisia syntymäpäiviä, jolloin keli oli tällainen. Muistan miten viime vuonnakin olin syntymäpäivänäni maalla ja istuttiin pihalla pitkälle iltaan ja sisälle mentiin vasta sitten, kun aurinko alkoi laskea. Ikävöin sitä aikaa! Yritin kuvata tätä kaunista säätä aamupäivällä, vaan ei se kuvassa siltä näytä miltä se tuntui.

Näkymä jälleen siis keittiön ikkunasta. Vähän kyllä alkoi tympiä auton jatkuva puhdistaminen, kun ensin vein Sakun yhdeksältä eskariin. Sitten oma lääkärinaika oli 10.20, sieltä apteekkiin ja kaupan kautta kotiin  ja taasen yhdeltä Sakua hakemaan. Aina oli jämähtänyt lumi kiinni tuulilasissa. Lääkäri totesi sen olevan poskiontelotulehdusta, joten lääkekuuri tässä on sitten meneillään ja loppuviikko sairaslomaa. Viime yö oli hirveä, Pipsa vaelsi ja mä en saanut nukutuksi muutenkaan. Selälläni ollessa nenä oli tukossa ja vatsallani ollessa räkä valui solkenaan.

Pipsa nauttii lumesta täysin siemauksin. Mitenkä se näyttääkin niin pieneltä? No iso Pipsa ei ole, vaikka kun se sänkyyn vierelle tai päälle kaataa itsensä, niin tuntuu silloin tosi suurelta.

Suoritin Sakun eskarissa pienen lomakkeen täytön tänään. Se lähetetään Sakun tulevan koulun erityisopettajalle. Sakun kouluun tulee 49 ekaluokkalaista kahdelle rinnakkaisluokalle. Sakulla taidot on ihan ok, kunhan edelleen saataisiin pinnaa pidemmäksi. Lastentarhanopettaja sanoi lähettäneensä psykologille toisen lapsen (menee käsittääkseni eri kouluun), joka on myös villi, mutta psykologi oli vaan todennut, että vilkkaita siellä on muitakin. Joku oli hakenut myös koululykkäystä, mutta Nokian kaupunki ei sitä antanut. Kaupungilla on jatkuvasti niin suuret päivähoitojonot, että kaikki halutaan saada kouluun, oli tapaus millainen hyvänsä. Pohdittiin Sakun kouluun menoa muutenkin. Mietittiin sitä miten Saku sitten täältä kotoa sinne kouluun itsekseen lähtee, mut mulla on kyllä sellainen olotila nyt, etten todellakaan jaksa sitä murehtia. Makkekin mulle sanoo miten mun pitäisi opettaa nyt jo Sakua siihen. Näen punaista kun mua näissä asioissa neuvotaan. Tiedänhän minä miten ihanaa se olisi, jos Saku aamulla heräisi itse kellon soittoon, nousisi sängystä ja pukisi kaikki itse ilan, että mun tarvitsisi sanoa sanaakaan. Se ei nyt vaan ole niin, valitettavasti. Eikä mulla ole aamuisin aikaa odotella, että se tekee kaiken itse, työaikani ei ole liukuva. Tää on kyllä sellainen asia, mistä saan Makkenkin kanssa riidan aikaan, vaikka olenkin sanonut, että Saku on minun ongelmani eikä hänen ja kun mun menee oikein hermot, niin annan tulla sitten oman mielipiteeni, jonka olenkin jo sanonut. Oikeasti mitä tietää sellainen ihminen aamuista lasten kanssa, jonka ei ole tarvinnut koskaan viedä lasta hoitoon ja ehtiä vielä töihinkin. Ja minut hyvin tuntevat tietävät miten on, kun oikein kärjistän tilanteen. Makke on sanonut omasta lapsestaan, että se halusi ehdottomasti itse pukea, johon minä, ettei kaikki osaa lapsiaan kasvattaa niin, että niistä tulee niin omatoimisia ja tiedän olevani huono äiti!! Tää on nyt sellainen juttu, että en halua neuvoja ja opastusta ihmisiltä kenelle tämä ei pätkääkään kuulu. Ja piste.

Tässä se äidin pikku mussukka nyt sitten on. Katsokaa nyt miten viaton. Joopa-joo, tiedän hyvin miten asianlaita on, eikä se toisten neuvoilla parane.

Tyttöjeni kaveri on tulossa tänään meille synttärikahveille. Ostin kaksi viennetta jäätelökakkua, oikeaa kakkua en jaksa leipoa, vaikka se olisikin huomattavasti parempaa. Sitä ennen on kuitenkin ohjelmassa ruuanlaittoa ja pyykinpesua, kotitöistä kun ei pääse eroon sairaslomallakaan!