Miten ihmeessä sitä jaksaakin aina näin väsyttää ja jos ei väsytä niin vi***aa, ne alkaa olla mun kaksi perusolotilaani. Lumet sulaa huimaa vauhtia, mikäs siinä jos vaan oikeasti on kevät tulossa, eikä sitten taas sada kohta lunta. On täällä lunta vielä yllin kyllin, mutta paljon se on vähentynyt.

Olin tänään sellaisessa perehdytystilaisuudessa, jonka tarkoitus oli valmistaa ottamaan näyttöjä vastaan. Mitään varsinaista uutta tietoa en sieltä saanut, mutta oli kivaa olla välillä paikassa, missä kuulee omat ajatuksensa ja palkkakin juoksee. Otan keväällä parikin näyttöä vastaan ja mua jännittää varmaan enemmän kuin näytön antajaa. Töissä on taas mitä on. Tänäänkin aamulla kesti liki vartin ennenkuin neljällä lapsella oli kurahousut ja turvaliivit yllä ja saatoimme mennä ulos. Aamulla kun olen niitä yksin pukemassa ja oikeastaan en saa pukea, vaan lasten on tehtävä se itse. Eniten aikaa kuluu siinä, että saa lapset toimimaan. Toisen luokan henkilökunta jaksaa ärsyttää, kun jakelevat rehtorille kommentteja siitä, kuka meidän luokassa saisi ensi vuonna jatkaa. Itse en ole joutunut maalitauluksi, mutta silti olen vihainen, MRR!!!

Mun on pääsiäisruohokin vielä laittamatta alulle, ainahan se on jäänyt viime tippaan, mut kannattaako sitä edes laittaa tulemaan, kun elukat sen kuitenkin tuhoo. Ei sitä saa sellaiseen paikkaan mihin ne ei pääsisi. Miksi ihmeessä olenkin ottanut eläimiä, kun tuntuu, että niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. On ne silti niin ihania kaikesta huolimatta, mut joskus kaipaisin niistä(kin) lomaa. Sitäkin mietin kannattaako mun pääsiäiskortteja edes kirjoittaa, kun en kuitenkaan saa takaisin kuin yhden. Ehkä sitten lähetänkin vaan sen yhden.

Perjantaina ollaan menossa viiden hengen työporukalla syömään, taisin siitä mainitakin. Paikkana on tämä. Koskaan en ole siellä käynyt, mutta pitäisi olla hyvää ruokaa. Yritin katsoa listalta jo etukäteen, mitä valitsen, mutta vaikea on päättää.

Perjantaina on sitten Miian viimeinen koitos eli englannin kirjoitus. Taitaa tässäkin olla niin, että äiti jännittää sitä enemmän kuin tytär. Englanti on ollut Miialle suht helppoa ja kun ruotsistakin sai yhden illan lukemisella c:n, niin luotan siihen, että englantikin läpi menee. Touko-kesäkuun vaihteessa sitten juhlitaan!!!

Ensi viikonloppua vietämme jälleen seitsemän hengen voimin (kiljukoon nyt kaikkein kaula) ja ne on mulle aina sellaisia ahdistavia tilanteita, kun tänne pieneen asuntoon ahdetaan monta ihmistä. Toisaalta on kivaa olla koko joukko koolla, eihän tää ikuista ole, kun kohta (toivottavasti) tytöt lentää pesästä. Ai, että olen kamala äiti, en varmasti saa kutsua presidentin luokse tämänkään vuoden äitienpäivänä.

No joopa-joo, kun mulle tulee tilaisuus päästä hetkeksi koneelle, niin eikös vaan Pipsa-neiti alakerrassa pyydä ulos. Kai mun on jälleen kerran uhrauduttava, kun kukaan muu ei sitä tee.