Tänään en jaksa uskoa enkeleiden varjelukseen ja suojeluun. Miten hauras on ihmisen elämä ja miten äkkiä täältä pois lähdetään, vaikka hetki sitten kaikki oli vielä hyvin. Itken ystävääni ja naapuriani, joka poistui keskuudestamme nopeasti vakavan sairauden jälkeen. Olisin halunnut hyvästit jättää, vaikken välttämättä olisikaan keksinyt mitään sanottavaa. Loppusyksyn hetkikö postilaatikolla jäi meidän viimeiseksi keskusteluksemme. Muistan aina, miten aikoinaan yhdessä kävelimme töihin, erityisesti matkat iltavuoron jälkeen liukkailla keleillä, kun yritimme pysyä pystyssä. Muistan sinut ystävällisenä ja huumorintajuisena ihmisenä. Muistan sinut aina. Nämä laulun sanat haluan lausua sinulle ystäväni, joka sait elää täällä liian vähän aikaa:

TERHI

01.03.1959-05.01.2008

Aurinko nousee on kastetta maassa.
Aika on herätä, nousta ja lähteä.
Kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.

Päivä on kirkas, vain metsässä tuulee.
Aika on naurun ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.

Aurinko laskee jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.