Tästä on tullut vähitellen valitusblogi, harvoin löydän enää mitään hyvää kirjoitettavaa, vaan ainaista valitusta kaikesta.

Taas väsyttää ja työ stressaa. Tuntuu siltä, että meillä on aina joku poissa; koulussa, sairaana jne. Sitten on sijaisia, aika hyviä on meidän sijaiset olleet, mut kun tulee outona ihmisenä mein ryhmään, niin ei ole helppoa. Lapset on tapauksia sinänsä, niihin tutustuminen vie aikansa. Kai mäkin tulen stressistä kipeäksi, nyt aivastuttaa ja päivällä alkoi kurkku sattua. Onneksi on vain kaksi päivää jäljellä tätä viikkoa, toivon, että ensi viikko on parempi.

Miia oli käynyt päivällä kirjastossa ja sillä aikaa Pipsa oli tehnyt ripulikakat olkkarin matolle. Eilen Pipsa ei ollut tehnyt päivän aikana mitään asioita edes ulos, vaikka oli pari kertaa ulos pyytänytkin. Kai silläkin on päästä kiinni tää kaikki. Ensin Makke oli neljä kuukautta sen kanssa kaikki päivät ja nyt se on töissä ja mäkin olen suurimman ajan päivästä poissa.

Sakulla on mennyt ihan hyvin tarhassa (koputan päätäni). Sillä on uusi kaveri ja kummasti se tuntuu rauhoittuneen. Katsotaan milloin sillä vaan alkaa olla kevättä rinnassa. Ja isästä ei kuulu mitään :( Saku ei ole sitä kysellyt, enkä minäkään kaipaa, mutta saisivat silti olla tekemisissä toisiinsa.

Viikonlopuksi ollaan menossa maalle. Molemmat vävyt, myös inttipoika siis, tulevat tänne viikonloppuna. Saa nähdä mikä sota täällä on saapuessani kotiin, ristiriidoilta tuskin vältytään, kun siskokset ottavat yhteen. Kumpikin jääräpäisiä, tulevat isäänsä siis!!!

Ostin muuten virkkauslankaa ja virkkuukoukun. Koukkuja meillä kyllä on, mutta halusin varmistua, että varmasti löytyy sopiva. Koskahan vaan pääsen työn alkuun. Ja kun näin aikaisin aloitan, niin loihdin vuoden aikana kaikki joululahjatkin. Sakukin tykkää pehmeistä paketeista. Maanantaina, kun oli hänen nimipäivänsä, kummitäti lähetti paketin, jonka avattuaan Saku sanoi: "mää en toivonut vaatetta!"