Kamala kiire näin siivouspäivänä. Hah-hah-haa, tietäisittepä vaan miten täällä aherran. Tulin töistä vähän ennen viittä ja sen jälkeen olen avannut postit, juonut kahvia (vaikka vatsaa on koko päivän polttanut), vienyt Pipsan ulos ja nyt ollu täällä koneella. Mut kun Marille on tulossa poikaystävä huomenna tänne, niin se siivoo munkin puolesta. Toivoinko tässä, että poika kävisi useammin meillä??? Taisin toivoa ja nyt toiveeni tavallaan toteutuu, sillä viikon se aikoo meillä olla. Hypinkö täällä riemusta? Ken arvaa? Ihan riittämiin on vaivaa kahden kasvissyöjän ruokien kanssa, vaan saan viikoksi tänne vielä sellaisen, jolla on laktoosi-intoleranssi. Miksen lukenut kokiksi? Siksi yksinkertaisesti, että MIKÄÄN EI OLE SEN INHOITTAVAMPAA KUIN RUUANLAITTO!!!!

Huomenna on viikon viimeinen työpäivä. Opettaja poissa ja mä sijaisena, äh! Leivomme aamupäivällä niitä laskiaispullia, joten päivä menee rattoisasti. Eilen ja tänään on ollut paikalla vain viisi lasta, mutta huomenna on taatusti kaikki seitsemän. En valita. Aamulla varasin kymmenen minuuttia enemmän aikaa kaikkeen, vaan niin kova työ oli auton puhdistuksessa, etten yhtään sen aikaisemmin ollut töissä.

Kaipa mä kannan korteni kekoon näissä kotitöissä ja menen kastiketta lämmittämään. Siis unohdinko mainita, että laitoin perunat kiehumaan. Ja jos oikein viitseliäs olen, niin ehkä myös pyykit ripustan, siis koneenkin laitoin jo päälle.

Tää on nyt ihan pakko kirjoittaa tänne, vaikka ajattelin, että jätän tämän myöhempään ajankohtaan, mut tää on niin jännä juttu. Toisaalta olen ilkeä, kun en voi paljastaa kaikkea, mut lähipiirissä on melko varmaan odotettavissa vauvauutisia. Mua jännittää ihan hirveesti. Ei kyselyjä kenestä on kyse, kun en voi sitä paljastaa. Ehkä jo viikon päästä voin sen paljastaa. Älkää nyt kuitenkaan mua onnitelko tai lähettäkö osaanottavia kommentteja, sillä minä se en ole. Miksei se omakin vauva olis kiva, jos olis ikää hieman vähemmän ja olosuhteet muutenkin toiset. Kuitenkin on ihan kiva, kun jollekin läheiselle tulee vauva.