Eipä oikein mitään uutta kerrottavaa täällä. Viikon ensimmäinen työpäivä takana, Makke Helsingissä ja yhä mietin Terhiä eli ei juurikaan ilonaiheita. Terhi on ollut mielessäni pitkin päivää. En todellakaan voi uskoa, etten koskaan enää saa jutella hänen kanssaan, eikä hän kävele vastaan postinhakureissulla. Keneltä lainaan leivinpaperia tai lihaliemikuutioita? Niitä kävin aina pyytämässä. Hassua, että ne on nyt päällimmäisenä mielessä. Nyt olen kyllä alkanut miettiä omaa elämääni. Pitäisikö tehdä ne asiat mitä ensimmäiseksi mieleen juolahtaa, kun ei tiedä kauanko täällä saadaan olla? Tekisi omista haaveista ja unelmista totta ajattelmatta kuitenkaan turhan pitkälle eli sen mikä sillä hetkellä tuntuu olevan oikein tai mikä tuntuu hyvältä. Pitäisikö muuttaa elämän suuntaa, eikä kulkea näissä totutuissa kuvioissa? Ehkä teen liudan lapsia, menen naimisiin, muutan maalle ja vaihdan alaa. Kannustan tyttäriäni tekemään lapsia, jotta saan nähdä lapsenlapseni jne. Pitäisikö tehdä sopu ex-miehen kanssa? Ei, siihen en ryhdy, enkä nöyrry, ainakaan vielä tässä vaiheessa. Hoh-hoijaa, ehkä kuitenkin vielä harkitsen, ettei tarvitse katua, vaikka olenkin sitä mieltä, että tehtyjä ei pidä katua, vaan tekemättä jättämisiä.

Makken isäkin on sairaana, oli kaatunut kotonaan, syytä ei tiedetä, mutta nyt ainakin oli kuumeessa vuodeosastolla. Uskon kuitenkin hänen paranemiseensa jo siitäkin syystä, että Makken äiti (ovat eronneet) oli käynyt häntä tänään katsomassa ja isä oli jaksanut valittaa kaikesta mahdollisesta. Eikös se ole hyvä merkki???

Tänään sitten käytin joululahjaksi saamani lahjakortin ja kävin otattamassa korviini reiät. Hiukkasen nipisti, mut ei niin paljoa ettenkö ottaisi niitä vielä lisää. Miksiköhän annoin aikoinaan mennä niiden umpeen?

Päivän huonoihin uutisiin kuuluu se, että töissä oli ruokana maksalaatikkoa. Ärsyttävää tämä ravintoetu, kun ruokaansa ei voi valikoida. En ihan tarkkaan edes tiedä mitä se maksaa. Tai siis aterian hinta on kolme euroa, mutta se lisätään palkkaan ja sit sitä verotetaan, outoa, en ymmärrä systeemiä. Jos olisin raskaana olisin saanut jotain muuta ruokaa, kun raskaana olevat eivät saa syödä maksaa. Siinäkin hyvä syy hankkiutua raskaaksi. Ikä kyllä jo alkaa painaa. Työkaverit suunnittelevat iltaa kymppijuhlieni kunniaksi. Mulle jopa tarjotaan ruoka. Toivottavasti se on jotain muuta kuin maksalaatikkoa tai tonnikalapaistosta, jota on torstaina töissä ruokana. On kyllä aivan liikaa, että samalla viikolla tarjotaan sekä koiran että kissan ruokaa!!!