Gufo heitti tässä taannoin minulle haasteen, jossa pitää kertoa viisi hyvää puolta ulkonäöstäni. Kaikkea sitä keksitäänkin. Olen koko viikonlopun tätä miettinyt, vaan en keksi mitään. Ensiksi ajattelin sanoa hiukseni, vaan nekin on entistä harvemmat. Varpaani ovat somat, ellei katsota oikean jalan peukaloa ja sen kynttä, joka on ollut yli 20 vuotta viottunut. Aina kun olen ilman sukkia kaikki konttaavat tyypit pysähtyvät sitä ihmettelemään. Sormenikin ovat mielestäni kauniit, jotkut kutsuvat niitä nakeiksi. Polveni ovat arpiset, ei niitäkään en voi tänne laittaa. Ne osat mitä minussa on kehuttu on huulet ja silmät. Tosin silloinkin taisi olla kyseessä iskemisyritys, vaikka  on niitä kehuttu vielä senkin jälkeen, kun olin jo langennut mieheen.... Kysyin kotiväeltä näistä ja ensimmäiseksi vastaukseksi sain: suvun ainut kiharapää!!! Jostain syystä hiukseni ovat vanhemmiten alkaneet lainehtia, vaikka lapsena ne muistutti sukkapuikkoja. Makke asetti ensimmäiseksi hyväksi puolekseni sämpylät! Siis kun sen mielestä mun jalkapöytä muistuttaa sämpylää. Tulin siihen tulokseen, että kaikki mun kauneus on sisäistä, niin sen on pakko olla!!!

Joopa-joo. Ensimmäinen työpäivä tällä viikolla ja sairasloman jälkeen takana. Ihan hyvin meni ja vaikka naapuriluokan mielestä mulla oli tunnin kahvitauko, niin en ehtinyt edes kahvia juomaan, kun piti hoitaa omat sairasloma-anomukset, tehdä tevellan tilaus, tehdä talviloman hoidon tarpeen kyselylomakkeet (miksi sekin oli mun tehtävä?) ja juoksin muuten kansliassa ja rehtorin luona. Hetken juttelin opiskelijan kanssa, joka aloitti tänään meidän luokassa ja jonka ohjaaja mä olen. Kylläpäs tyttöä onnisti!!! Hermot meni kyllä jo aamulla, kun lämpötolpan lukko ei töissä auennut ja kun talkkarille siitä sanoin ja se kävi katsomassa, niin tuli mulle sanomaan, ettei niistä aukea yksikään. Olenko minä ainut työpaikalla, joka niitä käyttää???

Nyt Pipsa-neiti vinkuu siihen malliin, että jos en lähde sen kanssa ulos, niin se menee oven läpi tai saan siivota jätökset lattialta!