ollaan oltu tunnin verran. Makke jäi sinne maalle omaan viralliseen kotiin ja lähtee huomenna aamulla ennen viittä kohti Helsinkiä. Kamala oli lähteä, väkisinkin tuli itku silmään, vaikka etukäteen en ole juurikaan surru eroa ja ollaan tässä oltu viimeinen puoli vuotta varsin tiiviisti yhdessä eikä muutenkaan olla enää teini-ikäisiä, jolloin hetkenkin ero silloisesta omasta kullasta tuntui ikuisuudelta. Tätä nykyistä seurustelua on nyt takana lähes vuosi ja kahdeksan kuukautta, joten ensi huumakin on jo hälvennyt ja ollaanhan me tunnettu melkein kaksikymmentäseitsemän vuotta, vaikkakin suurin osa ajasta ollaan eletty tietämättä toisen elämästä mitään. Kaipa tää tästä pikku hiljaa menee, kun arki lähtee rullaamaan. On Pipsallakin varmaan Makkea ikävä, kunhan tajuaa asioiden oikean laidan eli joutuu olemaan enemmän yksikseen kotosalla. Mitähän pahaa vaan keksii tehdä täällä? Tässä muuten Pipsa viime viikolla, jolloin maassa oli vähän valkoista. Tällä hetkellähän täällä sataa vähän lunta. Matkalla lumi oikein pöllysi isoilla teillä.

Kotona meitä oli vain kissat vastassa, tyttöjä ei täällä näy vieläkään. Luulin, että Mari olisi saattamassa poikaystäväänsä junalle, mutta kun sitä ei ole kotiin kuulunut, niin luultavasti on jossain muualla. Kissat on kyhnänneet jaloissa aivan kuin olisivat olleet kauankin yksin. On nekin niin hellyyttäviä. Viime viikolla, kun Nekolla oli taas kurnutus käynnissä, niin se makaili Pipsan vieressä ja välillä päälläkin, vaikkei normaalioloissa Pipsan lähelle mene. Katsokaapas vaikka tätä peseytymishetkeä:

Maalla ei ollut lunta tippaakaan. Saku sitä odotti kovasti ja olisi ottanut kolankin mukaansa, mutta sanoin, ettei sille ole mitään tarvetta, eikä sitten ollutkaan. Pakkasen puolella oltiin ja viima kylmensi ilmaa vielä niin, ettei tehnyt mieli ulkona oleilla enempää kuin oli pakollista. Lauantaina oli kyl muuten hieno ilma, kun aurinkokin paistoi ja kävin pihalla ottamassa kuvia. Oli jokikin hieman muuttunut viikossa, rannat olivat jäätyneet:

Tässä vielä talo joelta päin katsottuna:

Purkuhommiin voisi ryhtyä ja aloittaa vanhasta koiratarhasta. Aiemmin jo manasin kenen idea on ollut istuttaa marjapensaat rinteeseen, ei ollut kovin helppoa poimia niitä.

Huomenna sitten alkaa normaalit työt, kun koulut alkaa. Miten vaan saan Sakun aamulla puoli seitsemältä ylös ja miten vaan itse olen siihen mennessä ulkoiluttanut Pipsan ja tehnyt kaikki aamutoimet. Haluan aamulla pienen rauhallisen hetken nauttia kupin kahvia. Samalla olisi kiva lukea aamun lehti, mutta sellaiseen ylellisyyteen ei ole varaa. Huomenna Miian poikaystävä astuu armeijan harmaisiin, vaikka toi taitaakin olla vanhanaikainen sanonta, sillä ei nykyaikana enää lomapukukaan kai ole harmaa.

HYVÄÄ ALKAVAA VIIKKOA!!!