kirjoitus tänä vuonna tulee tässä. Vuosi vaihtui ihan rauhallisesti täällä meillä. Minä, Makke ja Saku lennätimme omat rakettimme puolen yön aikoihin. Hetken päästä pihalle saapui omaa nuorisoa kavereineen ja he jatkoivat vielä paukuttelua. Sänkyyn siirryimme puoli kahden aikoihin.

Vuosi on siis vaihtunut, mutta mikään ei ole muuttunut viime vuodesta. Huomenna työt kutsuu, onneksi pehmeällä laskulla ja menen vasta klo 8.50. Se tarkoittaa kyllä sitä, että saan olla paikalla siihen asti kunnes viimeinenkin lapsi on haettu tai saatettu taksiin. Kymmenen päivän loma tuntui kyllä kivalta. Seuraavaksi samanmoisen putken saan kesällä. Minulle kertyy lomapäiviä 16 ja en tiedä onko tämä uusi juttu vai mistä johtuu, mutta lomapäiviä kuluu viikossa vain viisi. Olen tottunut, että niitä kuluu kuusi, kun lauantaitkin on laskettu lomapäiviksi. Tällä viiden päivän jaksolla saan sitten lomaa kokonaista kolme viikkoa ja päivän päälle. Ikävä juttu vaan, että ensi syksynä koulut alkaa Nokialla ja Pirkkalassa samaan aikaan. Olisin toivonut viime syksyn tapaan, että Nokialla olisi alkanut paria päivää aiemmin. Yritän kyllä, että saisin virkavapaata koulun alusta pari päivää Sakun takia. Nyt jo hirvittää ajatella, miten se tulee selviämään yksin aamutoimista, herätys, aamupala, pukeminen ja koulumatka. Miten osaa lähteä ajoissa jne. Kun tytöt ovat aloittaneet koulutyönsä olen ollut kotona heitä lähettämässä ja tytöt ovat aina olleet omatoimisempia kuin Saku. Edessä on ainakin puhelimen hankinta. Ja lisäksi vetoan äitiini. Tässä tulee nyt juttua sisarkateudesta, sillä äitini on varmasti tähän mennessä pitänyt siskoni puolitoistavuotiasta poikaa enemmän kuin minun lapsiani yhteensä. Ensi torstainakin äiti matkaa siskolleni töidensä jälkeen lapsenvahdiksi, kun siskoni menee yövuoroon ja hänen miehensä on ylitöissä. Eikä matka siskolleni juurikaan poikkea pituudessa matkasta tänne. Siinä missä minä tarvitsen äitini apua olisi se, että olisi auttamassa alkuun Sakun koulutietä, äidillä kun sattuu olemaan kesälomansa elokuussa. Tiedän, tiedän, ettei ole mummujen velvollisuus hoitaa lapsenlapsia, mutta kateellinen olen niillekin, joiden lasten isovanhemmat ottavat lapsia viikonloppukylään, vievät matkoille jne. Itse en ole osannut valita isovanhempia, omia vanhempia nyt on paha valita, mutta miestä valitessa olisi voinut kiinnittää huomiota myös hänen vanhempiinsa... Itse olen aikoinaan onnellisena asunut isovanhempien kanssa seitsemän ensimmäistä elinvuottani maaseudun rauhassa. Muutenkin nämä välimatkat on alkanut mietityttää. Mitä minulla on loppujen lopuksi täällä missä asun. Tytöt lentävät luultavasti muutaman vuoden päästä pesästä ja minne he sitten asettuvat, siitä ei ole tietoa. Mitä minulle sitten jää tänne, Sakun kanssa täällä sitten kahdestaan oleskellaan. Onhan minulla ystäviä, mutta niitä on kyllä muuallakin.

Ystävistä tulikin mieleeni eräs naapuri, jonka luokittelisin myös ystäväkseni. Olemme useita kertoja 13 vuoden sisällä istuskelleet pihamaalla jutellen. Aikoinaan olimme samassa työpaikassa, tosin eri osastoilla, mutta kuljimme töihin yhdessä, iltavuorostakin tulimme kävellen. Marraskuussa Miia laittoi minulle viestiä ja sanoi nähneensä tämän naapurin kaljuna. Mietin milloin olemme oikeasti puhuneet viimeksi, mutta se on ollut syyskuuta. Olen sen jälkeen saanut huomata, miten hänen sisarensa ovat käyneet hänellä mm siivoamassa. Eilen kun olimme puolilta öin tossa pihamaalla ystäväni armeijassa oleva poika tuli myös siihen ja aloin varovasti keskustella asiasta. Poika sanoi, että äiti ei halua asiasta puhuttavan. Kysyin kuitenkin vointia ja poika sanoi, että menee ylös ja alas ja tällä hetkellä on sairaalassa. Ikävää kun ei haluaisi väkisin tupata, mutta jos ei pidä mitään yhteyttä, niin ajatteleeko toinen etten välitä. Ehkä yritän lähestyä hänen miestään, en niinkään udellen, vaan kertoakseni omat terveiseni.

Mari on tulossa tänään kotin. Olen yrittänyt molemmilta tytöiltä kysellä viikonlopun suunnitelmia, mutten ole saanut selvää vastausta. Sakun pitäisi mennä siis isälleen, entä meneekö tytöt sinne käymään on yhä arvoitus. Olisin halunnut mennä viikonlopuksi maalle, mutta hyödyttääkö sinne lähteä jos saan palata sunnuntaiaamulla kotiin, kun Saku tulee kuitenkin ajoissa takaisin. Makke jää/menee kuitenkin sunnuntaina kotiinsa, kun maanantaiaamuna lähtevät kohti Helsinkiä. Nyt kyllä itkettää :(

Tästä sitten siirryn kohti kotiaskareita. Pyykkikone on ainakin ohjelmansa läpi käynyt ja niin monen monta muuta askaretta odottaa minua.