Kävin sitten lääkärin vastaanotolla tänään ja tuloksena oli poskiontelotulehdus, lääkekuuri ja loppuviikko sairaslomaa. Päätä särkee sillai heikosti, joten eiköhän se tästä. Kuumetta en ole aamun jälkeen mitannut. Mitään kotitöitä en ole jaksanut tehdä tänään. Olen tyytyväinen, jos saan vielä pyykkikoneen päälle ja jotain ruokaa aikaiseksi, muuten otan lungisti!

Sakukin iloitsee äidin sairaslomasta, kun saa olla pelkkä eskarilainen, ei päiväunia eikä aikaista aamuherätystä. Miia totes eilen, että et sä äiti näytä sairaalta, mutta taidat sitä olla, kun et jaksa huutaa mistään... Ja minäkö en paasannut eilen roskapusseista ja muustakin. Ehkä tein sen sitten normaalia hiljaisemmalla äänellä. Vai sanoinko vaan normaalilla äänellä ja normaalitapani on aina huutaa.

Töihin en ikävöi, kun olen kuullut mikä show siellä on menossa. Toisen luokan kanssa ilmiriita siitä syystä, että niiltä puuttuu yksi avustaja ja niiden sijainen on kaksi viikkoa koulussa ja sen sijainen ei pysty olemaan koulupäivää loppuun ja meidän luokasta pitäisi mennä avustaja niille viimeiseksi tunniksi. Ongelma on vaan se, että kun mä olen sairaslomalla, niin kaksi muuta ovat sosiaalipuolen palkkaamia iltapäivän, joten he eivät voi mennä. Siitä huolimatta siellä on saatu mojova riita aikaan. Toisen luokan opettaja ja avustaja syyttää meidän luokasta erityisesti yhtä henkilöä yhteistyöhaluttomaksi ja joustamattomaksi. Mulle tulee kyllä sellainen olo, etä toinen luokka haluaa vain määrätä. Ovathan alusta asti tulleet meitä neuvomaan, kun ovat vuoden kauemmin koulussa toimineet. Kun siihen luokkaan on ehdotettu jotain muuta avustajaa, niin eihän heidän lapsille nyt voi vierasta henkilöä laittaa. Tosiasiassahan me ollaan iltapäivät kaikki yhdessä ja syksyllä oltiin mekin kaikki kolme heille vieraita. Kaikki olisi mennyt ihan hyvin, jos siihen luokkaan olisi kelpuutettu meidän opettajan tarjoama avustaja sijaiseksi, mutta eihän se käynyt. Kyseessä olisi sentään ollut hoitovapaalta palaava opettaja, joka olisi siis alkanut avustajaksi, jotta saisi tuntumaa koulutyöhön pitkän ajan jälkeen. Odotettavissa on lähiaikoina palaveri kaikkien osapuolien kesken ja myös rehtori osallistuu siihen, jees! Muutenkin tuntuu, että emme ole tasavertaisia, kun tässä toisessa luokassa on viisi 9-13 vuotiasta lasta, joista yksi jopa kulkee koulumatkat itsekseen, kaikki osaavat pukea itse, kolme osaa jopa lukea, niin heidän luokassa on opettajan lisäksi kaksi avustajaa koko päivän. Meillä on seitsemän 6-7 vuotiasta lasta, jotka kaikki tarvii apua päivittäisissä toiminnoissa jossain määrin ja avustajia meillä on vain yksi enemmän ja tämä yksi enemmän ei ole koko koulupäivää edes paikalla. Meillä tilanne silloin, jolloin he tarvitsevat sitä avustajaa tunniksi on se, että yksi avustaja on lasten kanssa lepohetkessä ja kaksi muuta laittaa osaa lapsista taksiin, tekee yhdelle kasvohieronnan, järjestää paikkoja, hoitaa mm kuivauskaappia ja omia asioitaan esim sähköpostin lukeminen kuuluu niihin. Toisen opettajan mielestä me vain juomme tunnin kahvia!!!! Hyvähän heillä on, kun he pitävät jokaisen välitunnin, meillä ei välitunteja ole, vaan olemme lasten seurassa koko ajan klo 8-12, minä klo 7.30 alkaen. Ainoastaan vessaan poistumme ilman lapsia, eikä siellä ole aikaa istua ylimääräistä aikaa.

Ja sitten toiseen aiheeseen....

Kiva kun on lunta, niin Sakukin viihtyy pihalla. Nyt lähistöllä asuva poika, joka on runsaan vuoden Sakua nuorempi on saanut olla itsekseen pihalla, joten Sakulla on seuraakin siellä. Yksin aika ei kulu, piha on äkkiä aurattu. Huomenna kai sataa lisää lunta, jees, jees ja jees. Vaikka tässä taannoin manasin lunta ja huonoja kelejä, niin nyt saa tulla vaikka mitä taivaalta, kun mun ei tarvi eskaria pidemmälle lähteä. Voi kyllä olla, että mun ilo on ennenaikainen, kun taisivat plussa-asteita luvata, niin todennäköisempää on, että taivaalta tulee vettä!!!

Menenkin huomenna Sakun tarhalle keskustelemaan (jälleen kerran) Sakun asioista. Nyt keskustelu koskee testiä, missä mitattiin jollain tavalla kouluvalmiuksia. Tietääkseni vielä myöhemmin tulee uusia testejä, joita on seuraamassa ulkopuolisia ja vieraita henkilöitä, näin lapsista saadaan mahdollisimman hyvä kuva. Ei Sakulla suuria ongelmia ollut tässä edellisessä testissä. Ei ollut oikein taitanut kuvan jäljentämistä eikä riimittelyä. Toi riimittely juttu oli mulle yllätys, sillä tässä taannoin meinas mennä hermot, kun poika hoki kaikkea "sano kissa" ja "sun housuihin pääsi pissa" ja muita vastaavia ja silloin tunsi niitä osaavan hyvinkin.

Lääkärireissun myötä taas kiertelin kauppoja. Rahaa meni muutama kymppi, parempi on, etten ajattele sen tarkemmin sitä. Itselleni ostin alushousuja, liimaa askarteluun, vispilän ja lastan, ystävänpäiväkortteja ja Makkelle ystävänpäivälahjan, jota tiedän sen arvostavan suuresti!!! Makkehan ei päiviä muista, aina sanoo, ettei osaa ostaa lahjoja, eikä nää munkaan lahjat nyt erikoisia ole. Tavallaan haluan vaan ystävänpäivänä näyttää eri tavalla, että välitän. Viime vuonna ostin pehmolelun, joka vatsasta painettaessa muiskauttaa suukon (siis äänen) ja sanoo I love you. Romanttista, eikö vain? Kaipa moni on sitä mieltä, että tällainen hömpötys kuuluu teineille tai ainakin alle 20 vee ja me ollaan sentään jo yhteensä melkein 87 vuotta! Mutta kun näissä rakkaus ym asioissa mun mieli on kuin teinillä, ei voi mitään ja olen myös tullut siihen tulokseen, että Makkessakin asuu ikuinen pikkupoika, enkä nyt tarkoita tällä pituutta :)

Piipahdin muuten kirjastossakin, Sakulle lainasin pari iltasatukirjaa ja pari dvd:tä ja sain varaamani Leena Lehtolaisen kirjan Luonas en ollutkaan. En uskalla aloittaa sitä, kun en pysty sitten lopettamaan. Eilen aloitin virkkauksenkin. Niin paljon aikaa edellisestä kerrasta on, että kesti aikaa tajuta ohjeet. Mutta tulos on hieno, ellei upea. Laittelen sitten kuvia, kun saan valmista aikaan eli ihan huomenissa niitä ei tarvitse odotella. Decojakin olen tehnyt ja pitkästä aikaa otin muutamasta kuvankin, mutta kamera on alakerrassa, enkä jaksa (=viitsi) nyt sitä hakea, ehkä ensi kerralla. Nyt siirryn paheeni pariin.