Joulunavaus on sitten kuultu ja nähty. Vaikka aamulla iloitsin lumesta, niin aika lyhytikäiseksi iloni jäi, kun asteita on kaksi plussan puolella ja vettäkin jo satoi. Täällä kaupungin laitamilla, missä asun lunta vielä näyttäisi olevan, mutta keskusta oli aika musta. Joulupukin tai -pukkejakin näin. Tähän asti olen luullut, että on vain yksi pukki, mutta ehkä pukilla on niin kova kiire, että sijaisiakin tarvitaan. Karkit saatiin, tai lapset saivat, siis Saku 6 vee ja Miia 19 vee, lapsiahan ne ovat kumpainenkin, ainakin mieleltään. Ilotulitus oli ihan hieno, uutena vuotena kaupunkimme ei olekaan ilotulitusta järjestänyt. Ja jos omaisi hiukankin huonommat hermot kuin mulla, niin mennyttä ne olisivat olleet, kun piti lähteä pois. Tuntui siltä, että kaikki 30 000 asukasta oli liikkeellä, kun autolla ei meinannu päästä minnekkän.

Tulevan joulun kunniaksi vaihdoin keittiöön verhot. Kahdet jouluverhot omistan, mutta nyt tyydyin tavallisiin punaruudullisiin verhoihin. Niitä voi pitää hyvällä omalla tunnolla helmikuulle asti tai mun tapauksessa juhannukseen... Jospa tässä viikon mittaan saisin jouluvalojakin ikkunaan, kaupassa olisi niin paljon kaikkia ihania, mutta en millään malttaisi ostaa uusia, kun vanhojakin on, vaikkakin olen niihin kyllästynyt.

Eilen Miia teki kaverinsa kanssa tämän joulun ensimmäiset tortut. Nautimme niistä glögin kera saunan jälkeen. Kaikki ei tykkää joulutortuista, mutta mä totean, että voiko niistä saada ikinä tarpeekseen.