Sain sitten diagnoosiksi poskiontelotulehdus ja loppuviikon sairaslomaa plus antibioottikuurin. Pää särkee edelleen, mutta eiköhän se tästä. Pikkupojan vein tarhaan eskariajaksi, saan hetken omaa rauhaa ja pojalla on kavereita. 

Huomenna pojalla on metsäretki toisen tarhan esikouluryhmän kanssa ja mukaan saa ottaa leikkieläimen, joka kuuluu Suomen luontoon. Kaivelin tossa laatikoita, enkä löytänyt muuta kuin käärmeen. No, mitäs lapsiaan yli kaiken rakastava äiti tekee silloin? Marssii kauppaan ja ostaa sieltä pojalle leikkihirven!!! Ei onneksi maksanut kuin 6,95€. Kaipa poika sanoo, että veisi mieluummin käärmeen kuin hirven.

Tarhassa on lokakuussa kaksi vuoroa jäähalliin luistelemaan. Saku ei osaa vielä oikein luistella, toivottavasti oppii siellä. Yksi tarhan täti sanoi vanhempainillassa, että kun te hankitte lapsellenne luistimet ja sukset, niin me opetamme lapsenne luistelemaan ja hiihtämään. Olisi varmaan pitänyt pyytää tämä lupaus kirjallisena. Saku sai Makken veljen pojalta vanhat luistimet (kiva juttu äidin kukkarolle), terotukseen ne pitäisi kyllä viedä.

Huomenna haen pojan heti ruokailusta ja lähdemme maalle. Makke menee niihin harjakaisiin, siis työnantaja järjestää ryyppyjuhlat laivan valmistumisen johdosta. Ensin ohjelmassa on värikuulasota. Mä vien Marin pyörän myös maalle,jotta pääsee sitten työharjoitteluun, kun se runsaan viikon päästä alkaa. Äitillä lupasin myös poiketa.

Lastenvalvojan luona meni kaikki ihan ok. Nyt on vaan sitten odotusta asian suhteen, mitä isä tekee. Isälle lähti tai siis isän kotipaikkakunnan sossun kauttahan se menee ehdotus, että mä saisin Marin ja Sakun yksinhuoltajuuden ja laitettiin mukaan vielä ehdotus tapaamisesta, että isä tapaisi poikaa joka kolmas viikonloppu. En jaksa kyllä uskoa, että kaikki menisi mun toiveiden mukaan. Niin ja mun lapset ovat sitten saaneet syyskuun puolessa välissä pikkusiskon. Tytöille siitä kerroin, utta poika ei tiedä siitä mitään. En tiedä teenkö väärin kun en kerro, mutta pelkään sen seottavan pojan ajatukset täysin. Sitäkin olen miettinyt tuleeko se sitten suurempana järkytyksenä, jos poika joskus tapaa isäänsä (älä ystävä sano, että yhäkö jaksat uskoa siihen) ja paikalla onkin vauva, joka paljastuu pikkusiskoksi.