Tänään saapui postissa Annitannin askartelutavaravaihdon paketti. Suuret kiitokset siitä Eevalle. Kaikenlaista kivaa oli paketissa, laitan kuvaa siitä myöhemmin. Minä taas lähetin paketin Nesselle!

On ollut kiva viikko siis siinä mielessä, että olen päässyt joka päivä kotiin normaaliin aikaan, eikä ole ollut yksiäkään iltamenoja. Torstaina on jälleen viittomat puoli viidestä kuuteen. Ensi viikolla niitä onkin sitten viimeisen kerran. En tiedä paljonko olen oppinut. Monet on vanhoja tuttuja asioita, jotka ovat vaan päässeet unohtumaan, kun en ole niitä käyttänyt. Pitäisi käyttää niitä ahkerammin, nyt kyllä viiton paljon lapsille koulussa, mutta usein kotonakin tulee mietittyä miten tämänkin asian viittosin. Koko ajan sanavarasto kasvaa, eikä kai koskaan voi oppia kaikkea, mutta tärkeintä olisi tulla toimeen nillä arjessa ja koulun asioissa.

Viime viikonloppu siis mennä hujahti maalla. Aika meni todella nopeasti, paljon olisi sielläkin pitänyt tehdä, mutta paljon jäi tekemättä. Kyläilypaikkoja on niin paljon ja sitten kuvasimme Makken autoa myyntiin laittamista varten. Sienimetsään emme sitten lopultakaan ehtineet. Telkkari siellä näkyy nyt paremmin, kun saimme vahvistimen, aiemmin kuva pätki ihan kamalasti.

Hitsi kun olen niin "kiireinen", kun joku joskus kyseli mun lasten asioista, enkä muista kuka, kommenteista sen varmaan löytäisin, mut nyt en ehdi etsiä, mut eipä niissä asioissa mitään uutta ole tapahtunut. Isästä ei ole kuulunut mitään, enkä sitä odotakaan. Ensi viikolla menen lastenvalvojalle laittamaan asioita vireille, vaikka taitaa siitä tulla vaikea juttu. Jos isä vastustaa tai ei ota edes yhteyttä sossuun, niin kai mun pitää se asia käräjäoikeuteen viedä. Ainoastaan, jos isä olisi suostuvainen antamaan huoltajuuden ja laittaisi nimensä sopimukseen asia hoituisi nopeasti. No, tätä voi mun kaikki tutut kommentoida "minähän sanoin" tai "odotettavissahan tämä oli". Kyllä tää asia toisinaan stressaa mua, hyviä hetkiä miettiä on yksinäiset matkat töihin ja takaisin. Silloin tulee välillä itkukin, eipä sille voi mitään. Äitini sanoisi, että itsepä olet lapsesi tehnyt. En kaipaa isää lasten ja minun elämään, en edes silloin, kun toivoisin saavani pikkupojasta vapaata edes yhdeksi yöksi, sillä eihän mulla ole oikein mitään paikkaa, minne poika voisi mennä. Ja syyllisyyttä tunnen heti, jos hetkenkin olen erossa, siis sysännyt pojan jonkun toisen huostaan. Ja äitiini vielä mennäkseni, olen varmaan vähän katkera miten hän hoitaa siskoni poikaa, vaan minun lapsiani ei ole koskaan noin paljon hoitanut. Suon sen kyllä siskolleni, hänelle en ole kateellinen, vaan äidille katkera. No, turha tässä on ryvetä itsesäälissä ja toivoisin, ettei kukaan kommentoisi sanoen "jokainen hoitakoon itse lapsensa". Joskus ajattelin, ettensitten minäkään hoida lastenlapsia, mutta en voisi olla niin julma. Sen kyllä sanon, että tarvii mummutkin joskus lepoa!!!