On turha tähän alkuun taas kirjoitella, miten kamalaa on kun aika menee niin nopeasti, mutta teen sen kuitenkin. Perjantaina viideltä lähdin maalle ja palasin kotiin sunnuntaina vähän ennen yhdeksää. Alkaa oikeasti olla rasittavaa tää reissaus. Vaikka olenkin vannonut, etten koskaan täältä kotikaupungistani minnekkään muuta, niin kyllä tätä elämää helpottais yhteinen koti. Aika sen sitten näyttää mitä tulee tapahtumaan. Toisaalta olen sidottu tänne nyt ainakin niin kauan, kun nuorempi tytär käy koulua eli parisen vuotta, vaan sitten taas ehtii pikkupoika jo aloittaa koulun, niin olenkin pakotettu asumaan täällä seuraavat 13 vuotta. Vaikka onhan mulla nyt tää vakityökin, niin mihinkäs sitten lähtisin.

Viikonloppu meni sitten taas pääosin kyläillessä. Ja nähtiinpä me myös ystävän kanssa. Ihan liian harvoin nähdään, tää oli eka kerta tänä vuonna. Välimatka on vaan niin piiiitkä ja mä olen huono reissaamaan pitkiä matkoja.

Työtäni on sitten kestänyt jo lähes kaksi viikkoa. Huomenna meillä onkin valokuvaus ja Miia leikkaskin mun hiukset, jotta olen kaunis kuvassa :) Rakastankin yli kaiken valokuvissa poseeramista!!! Oikeasti mun albumeista (älä kysy ystäväni, että olenko todellakin saanut kuvat jo albumiin) ei juurikaan kuvia musta löydy, paitsi tyttöjen rippijuhlissa otettuja. Ja työhön palatakseni; raskasta se on, vaikka moni luulee, että lasten kanssa on helppoa. Koko ajan on jotain tekemistä eikä ehdi kelloa vilkuilla ja se on hyvä se. On ollut kiva saada uusia tuttavia työn kautta, ihan kiva työporukka meillä tuntuu olevan.

Lasteni isä on sitten kesän aikana mennyt naimisiin, ottanut vaimonsa sukunimen ja lapsikin on kuulma tulossa. Välikäden kautta kuulin, yhteyksissä ei olla oltu kohta kolmeen kuukauteen. Taas oli muuttanut puhelinnumeroaankin. Hänen vanhempiensa kautta välitin terveiset, että vietämme hänen keskimmäisen lapsensa synttäreitä sunnuntaina. Siis tällä hetkellä vielä keskimmäisen. Kaipa tässä pitää tehdä omat ratkaisut pikku hiljaa ja siirtyä sanoista tekoihin. Kerron sitten tarkemmin, kun olen jotain saanut aikaan.

Nyt kotityöt kutsuu, vaikka yritän olla kuuntelematta:)