Tällaisen löysin kotiseurakuntani sivuilta. Vaikka tämä on kai tarkoitettu luettavaksi vihkimisen yhteydessä, enkä tosiaan muista luettiinko tämä silloin, kun minut vihittiin, niin laitan sen tähän, sillä minusta tämä on niin "haikea".

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä
mutta minulta puuttuisi rakkaus,
olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi, ei kersku,
ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä
vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo,
kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."

1. Kor. 13: 1, 4-7

Ja ihan vaan tiedoksi, ei ole täällä päin häitä luvassa:)