Kotona! Kyllä oli kuuma matkustaa autossa, vaikka matka kestää vain tunnin. Sääliksi käy pitkänmatkalaisia, eritoten eläimiä ja pikkulapsia. No, uudet autot on varmaa hyvin ilmastoituja, toista se on meikäläisen murheenkryyni vuosimallia 1989. Tämän kryynin kytkin taas temppuilee. Oli tosi kiva maalle mentäessä, kun yhdessä isossa ylämäessä laitoin vaihteen neloselle ja kiihdytin, jotta pääsin hyvin ohituskaistalla hitaamman ajoneuvon ohi, niin ja mäen päällä oli tarkoitus vaihtaa takas vitoselle, mutta kytkin humahti vetelänä pohjaan humps vaan. Siinä sitten köröteltiin nelosella melkein moottorin ulvoessa, kunnes loivassa alamäessä aloin pumpata kytkintä ja siihen alkoi tulla tuntoa takas. Semmonen omituinen se on ollut koko viikonlopun, mt täysin vetelä ei ole ollut sen jälkeen.

Pikkupoika pääsi sitten myös erilaisten tilanteiden saattelemana isällensä viikonlopuksi. Esikoiseni meni perjantaina kylään isovanhemmille, siis isän vanhemmille sillä aikaa kun hänen poikaystävänsä oli yo-juhlien harjoituksissa. Kuuden kieppeillä soitin tytölleja tyttö sanoi, että isänsä oli naisystävänsä kanssa myös mummulassa. Isä oli hitsannut siellä autoa ja vielä puoli kuudelta (jolloin poika jo odotti sitä) oli jäänyt sinne, kun tyttö lähti sieltä pois. Vähän ennen kahdeksaa tulivat sitten tänne hakemaan poikaa, mummulasta ajaa tänne meille vähän yli tunnin. Isän naisystävä oli sanonut tytölleni, että ovat muuttaneet Hämeenlinnaan, että sellainen tapaus. Sieltä tulee tänne myös reilun tunnin. Saa nähdä mitä tämä tekee jatkossa tapaamisille. Niin, sanoin silloin kun poikaa hakivat, että olen sitten sunnuntaina seitsemältä kotona. Olin varttia vaille, mutta tasan seitsemältä poika tuotiin. Seuraavasta kerrasta eivät suinkaan mitään tietäneet.

Viikonloppu meni kohdaltani todella kivasti. Oli mukavaa olla vapaalla lapsista. Esikoinen saapuu huomenna illalla poikaystävänsä kanssa kotiin ja keskimmäinen lähti tänään Poriin siskoni poikaa pitämään ja tulee takaisin keskiviikkona. Maalla siis olin ja pihalla vietettiin aikaa nurmikkoa leikaten ja mansikoiden joukosta rikkaruohoja nyppien. Pipsa oli vapaalla juostessaan mennyt jokea (mun mielestä iso oja) pitkin naapurin rantatörmälle, eikä tullut takaisin jokea pitkin vaan vinkui siellä. Naapurilla on aita aivan törmän reunassa, parissa kohtaa oli maata metrin, mutta osassa ei kymmentä senttiä. Ainoa keino olisi siis ollut tulla jokea pitkin vaan eipä tyttö tullut. Makke sitten lopulta kiipesi aidan yli naapurin puolelle ja haki tytön sitä kautta kotiin. Yritellesämme huudella Pipsaa kuului vähän matkan (600m) päästä tömäys ja heti tiesimme, että nyt oli sattunut jotain ikävää. Ikäviä tällaiset onnettomuudet varsinkin, kun ihmishenkiä menetetään.

Tämän aamun ikävin juttu kohdallani oli krapula. En usein juo, mutta tuntuu, etten tiedä rajojani. Nyt alkaa olo kuitenkin jo helpottaa ja ruokakin maittaa.

Almalle: En oikeastaan horoskooppini mukaisesti heittäytynyt seikkailuun perjantaina. Kyllähän sitä kaikkea tuli koettua, lähinnä tuttua ja turvallista:)