Nyt on on kyllä v-käyrä tosi korkealla. Sain vähän ennen neljää eksältä viestin, jossa ilmoitti, ettei ota poikaa tänä viikonloppuna, vaan soittelee sitten kun ottaa. Pojalta pääsi itku, olihan tuo jo pakannut tavarat valmiiksi isälle menoa varten. Laitoin takas viestiä siihen numeroon, mistä tämä viesti tuli, että olisi voinut vähän aikaisemmin ilmoittaa ja kerroin, että poika itkee täällä, kun niin odotti isälle menoa. Sanoin, että vois edes soittaa pojalleen. Eipä mitään kuulunut. Kun poika yhä edelleen tivasi, miksei pääse isälle, enkä voisi kysyä, niin päätin sitten soittaa isälle vieraasta numerosta ja ihme kyllä vastasi. Sanoin, että poika haluaa puhua isänsä kanssa, mutta isä sanoi, ettei se käy, kun ajaa autoa. En kyllä ymmärrä sitä, kun kuitenkin mun kans puhui muutaman sanan. Sain sen sitten lupaamaan, että soittaisi vielä tänään, katsotaan nyt soittaako. Mua potuttaa se, että mä saan selitellä lapselle ja katsoa lapsen surua. Ei viisivuotias ymmärrä miksei isä ota häntä tai luulee että hänessä on jotain vikaa. Itkenyt olen minäkin tätä tänään. Voi kun olisi mahdollista vaikuttaa asioihin ja saada kaikki toimimaan.

Mutta sitten iloisempiin uutisiin: Ensi yönä yksi matkalainen saapuu takaisin Suomeen elikkä

TERVETULOA KOTIIN KASSI-ALMA!!!