Eilen illalla ja vielä tänään aamullakin olin täynnä tarmoa, kyse ei siis ole miehestä, jonka nimi on Tarmo, vaan suunnittelin mitä kaikkea saankaan tänään aikaan, kun heti aamusta alan ahertamaan. Ja mikä onkaan saldo tähän mennessä: Olen vienyt koiran kahdesti ulos, pikkupojan tarhaan, juonut kahvia ja sitten istuskellut tietokoneella eli ei mitään hyödyllistä ole tullut tehdyksi. Ai niin, maksoin sentään muutaman laskun, joten kai sekin on hyödyllistä, että rahat saa kulumaan ja edes jotenkin riittämään.

Kissanpennut on jo aika eläväisiä. Eivät enää pysy yhdessä paikkaa, vaan niitä saa toisinaan etsiä täältä tyttöjen kaaoshuoneesta. Neko-mamma hädin tuskin ehtii syömään, kun vauvelit painelevat kaikkialla ja niiden perässä pitää kulkea. Koskahan pennut ymmärtävät, että maailma on suurempi alakerrassa. Olisi sitä Pipsa-neitikin ihmeissään, kun kaksi pientä karvapalloa putkahtaisi sen luokse.

Millähän tohon esikoiseeni saisi jotain ryhtiä? Ei varmaan millään,jos äitiinsä tulee. Jos sen puolilta päivin saa ylös sängystä, niin siinä sitä on saavutusta. Vaikka sillä on rahat loppu aina, niin hui-hai, mitään kiirettä ei ole töitä hakea. Verukkeita kyllä riittää. Ei voi hakea töitä, missä joutuisi olemaan viikonloppuisin töissä, sillä sitten ei näkisi poikaystäväänsä. No, verukkeita sitä tuntuu olevan minullakin, kun en töitä saa, mut omassa nuoruudessani olisi kyllä hakenut töitä kuin töitä. Mikäs sen mukavampaa olisi ollut, kun olisi viikonlopun töissä, niin vastaavasti olisi ollut viikolla vapaata ja olisi saanut olla yksin kotona, kun toiset olisivat olleet töissä.

Juupa-juu. Taas menee ihan valittamiseksi. Nyt kyllä poistun koneen ääreltä ja aloitan päivän työt. Siis ennen töiden alkua on pakko viedä koira vielä ulos, nautittava kuppi kahvia with cigarette:)