Eilenkö johonkin kommentoin, etten pelkää ukkosta. Nyt kuulosti kaukaa siltä, että ukkostaa ja mulle tuli heti apua-olo. Tuntuu siltä, ettei moneen päivään ole kunnolla aurinko paistanut vai maanantainako aamupäivällä hetken. Kylmää ei ole silti ollut, hyvä niin.

Ahdistaa jälleen nää tekemättömät työt. Enpä viitsi niitä edes luetella, parasta kertoa niistä sitten kun ne on tehty, jos nyt joskus saan ne tehtyä. Miksen voi olla supernainen, joka häärää väsymättä? En kaipaa kiiltävää kotia, mut sellaista missä olis suht koht kaikki järjestyksessä. Tyttäreni ovat tulleet äitiinsä tai ovat vielä pahempia. Niiden huoneen sotkussa en minäkään haluaisi olla. Oma äitini on tehnyt töitä vuosia siivoojana ja hänen kotinsa on aina siisti, miksei se ole voinut siirtyä mulle myös verenperintönä? Eipä sitä kyllä ole saanut siskonikaan.

Nyt siirryin uuteen aikakauteen ja kirjoitin kauppalistan kännykkään. Näin se kulkee varmemmin mukana. Helppo siihenkin on lisäillä asiota sitä mukaa, kun niitä mieleen tulee.

Eipä ole kuulunut työhakemuksieni johdosta mitään. Olisivat nyt edes yhdestä paikasta pyytäneet haastatteluun, niin olisi vähän mieltä piristänyt. Esikoiseni taitaa myös makoilla kesän. Kun tyylillä hui-hai on töitä hakenut, niin ei kai mitään saakaan. Miksi pitää olla niin kranttu töiden suhteen, kun mitään esteitä ei oikeasti ole. Tulee kai äitiinsä... Kai sitä voisi kesän tehdä töitä myös viikonloppuisin, mutta kun silloin ei näkisi poikaystävää niin usein. Kunhan tyttö kasvaa vanhemmaksi, niin nauttii töihin päästessään, että saa hetken olla erossa miehestään. Jotain sais kyllä likka kehittää, sillä ei mulla ole varaa sen menoja kustantaa. En taatusti ala maksella sen tupakoita, vaikka itse poltankin.

Niin onhan mulla tänään se haastattelu siellä puuttuva lenkki-projektissa, mutta siellä ei kai nyt ole mitään varsinaista työtä tarjota, vaan tää haastattelu tehdään etukäteen, jos ja kun jotain ilmaantuu. Tunnin sanoi haastattelun kestävän, mitähän kaikkea siellä sitten oikeasti tehdään.

Yritin tässä laskeskella, että kolmisen viikkoako sitä on aikaa juhannukseen. Äkkiä tää alkuvuosi on mennyt. Tytöt ovat häätämässä äitiänsä ja pikkupoikaa juhannukseksi pois. Makke lähtee juhannusviikolla koeajolle laivalla, kolme päivää sen pitäisi kestää eli ei siellä juhannusta olla. Ehkä olemme juhannuksen maalla. Kunhan jostain vielä löytäisi kokon mitä mennä katsomaan. Pikkupojalle se ainakin olisi tärkeää.

Huomenna ajattelin soittaa pojan isälle ja kysyä mitenkäs sen viikonlopun laita sitten on, kun tänä viikonloppuna pojan taas pitäisi mennä isälleen. Hitsi, kun kävi viluväreet, kun tota ajatelin. Saa nähdä minkä saan vastaukseksi. Kotiintulosta en aio kysyä mitään ennenkuin hakee pojan, jos siis hakee. Sanon sitten milloin pojan voi tuoda kotiin eli milloin itse olen kotona, sillä kai mullakin jotain on oikeus määrätä, kun isä määrää kaiken muun. Ihan oikeasti toivoisin, ettei poika kaipaisi isäänsä, niin ei tarvitsisi olla missään tekemisissä. Ikävä äiti minä.