päästä edes alkuun kotitöissä. Ei ole mulla luuta heilunut niinkuin aikaisemmassa jutussani. Olen varmaan riippuvainen tästä masiinastakin, millä nytkin näpyttelen. Siis kun mun hommat etenee niin, että yhden työn teen ja sitten pitää taas päästä pikaisesti koneelle, mikäli se on vapaa. Yhtenäkin päivänä päätin, että illalla en edes pyri koneelle, kun se kuitenkin on valloitettu. No, pikkupoika oli pihalla, vanhempi tyttö koulussa ja nuoremmalle tuli kaveri. Älysin, että kone oli vapaa ja siinä sitten hurahti yli tunti. Sitten poden huonoa omaatuntoa ja mietin mitä kaikkea oikeasti tärkeitä hommia olisin voinut tehdä sillä aikaa.
Muistui taas mieleen, että yhä on palauttamatta asumistuen vuositarkastuspaperit. Mitähän muita töitä mulla on tekemättä. Pitää alkaa tehdä lista ja vetää siitä aina yli homma, kun se on tehty. Kyllä olen sen huomannut, että ei tää työttömyys auta yhtään. Töissä ollessanikin saan enemmän aikaan myös kotona. Taitaa tää mun laiskottelu tehdä tytöistä ahkerampia. Nytkin vanhempi on siivonnut kissojen astiat, joka ei kyllä kuulukaan mun tehtäviin ja laittanut tiskikoneen päälle.
Joopa-joo. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja lähden Pipsan kanssa ulos. Tähän loppuun vielä ajatus siitä millaista elämä olisi, jos olisin teini. Näitä varmaankin palvoisin, kun nytkin tää musiikki kuulostaa hyvältä mun korvaan.
Kommentit