Ihan hirveetä, nukuin aamulla yhteentoista asti. Heräsin siihen, että pikkupojan kaveri soitti ovikelloa. Jotenkin tuntuu siltä, ettei päivä lähde ollenkaan käyntiin. Pikkupoika kyllä oli varsin nopea, söi kaksi paahtoleipää kaakaon kera ja painui ulos. Olin kyllä yöllä kahteen otteeseen hereillä. Ensin oli pakko mennä vessaan ja sitten heräsin mahtavaan suonenvetoon, toisesta jalasta varpaat harotti sinne tänne. Jos yrittäisin nyt saada varpaani niin, ei varmasti onnistuisi.
Oma kulta saapuukin sitten jo tänään. Tänään kun olisi varsinaisesti vapaapäivä, niin meneekin tänään töihin ja saa huomisen vapaaksi. Ensi viikolle oli ennustettu pitkiä päiviä töissä, kun on kiirettä ja jopa seuraavaksi viikonlopuksi töitä. Näinköhän tässä käy, että emme näe sitten kahteen viikkoon. Ensi viikonloppuna vielä olisi "merkkipäivä", kun tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun uudelleen tapasimme.
Niin, ne päivän askareetkin pitäis aloittaa. Meidän perheessä, kun tuntu tota pyykkiä kertyvän melkoisesti, niin ainakin kaksi koneellista saa tänäänkin pestä. Ihanaa, että eilistä ruokaa jäi sen verran, ettei tänään tarvitse uutta tehdä. Eilen myös siivosin eli siivoan seuraavaksi vasta huomenna. Olis kiva leipoakin jotain, siis en muista milloin olen viimeksi leiponut ja pitäähän "kaffepullaa" olla, ettei saavutetut kilot karise. Ehkä en ole vielä valmis laihduttamaan, kun jaksan näin positiivisesti ajatella kiloistani.
Siskonikin on huomenna tulossa poikansa kanssa käymään. Siskollani alkaa parin viikon päästä työt, ainakin kesäksi on töitä, syksyllä on ehkä hiljaisempaa, mutta jotain sijaisuuksia mahdollisesti tulee olemaan. Minun nuorempi tyttöni meneekin kesäkuuksi siskolleni lapsenvahdiksi, lapsen isällä on heinäkuussa lomaa, niin eivät hakeneet hoitopaikkaa ennenkuin syksyksi.
Pikkupojan pitäisi mennä viikonlopuksi isälleen, se siis sovittiin kun hän oli siellä viimeksi. Isästä ei ole kuulunut mitään, joten toivottavasti lupaus pitää. En ala perään soittelemaan, on minulla yksi puhelinnumero, mistä sain kerran viestin, en kyllä usko, että se on isän, vaan ehkä hänen naisystävänsä. Numerotiedustelusta ei selvinnyt mitään, joten se saattaa olla salainen tai sitten prepaid-liittymä. Ja onhan minulla mahdollisuus ottaa isän vanhempiin yhteyttä ja jättää heidän kauttansa soittopyyntö.
Niin, en ole ainoa uninen meidän perheessä, vanhempi tyttäreni kun nukkuu vieläkin, tosin en tiedä miten pitkään hän on valvonut. Hyvä, että lepää nyt, niin jaksaa sitten viikonloppuna olla hereillä, kun oma sulho saapuu paikalle.
Tähän loppuun vielä lisää muisteloita nuoruusvuosilta. Mahdanko koskaan kasvaa aikuiseksi, kun nää jaksaa yhä säväyttää:
Kommentit