Taas sitä on viikonloppu melkein ohi, äkkiä menee tää aika. Eilinen päivä vierähti siskoni pojan synttäreillä. Oli sitten NII-IIN hyvät tarjoilut. Mahtava oli myös pikku jätkä, pituutta runsaat 70 senttiä ja kivasti taapersi eteenpäin. Tällaisina hetkinä huomaa miten kaukana kaikesta olen. Olisi mukava asua lähempänä siskoa, tapailla useamminkin. No, sinne paikkakunnalle en kyllä koskaan tule eää muuttamaan. Vuoden siellä aikoinani asuin, enkä oikeastaan koskaan tuntenut olevani kuin kotonani. Kaipa mussa on sitä sukulaisuusrakkautta sen verran, että kaipaan läheisiäni lähemmäs, vaikka usein olenkin kiitollinen, etten enää äidin naapurissa asu. Vaikka siskoni asuu kaupungissa, niin maisemat on kuin maaseudulta. Taas yksi haikeuden (=kateuden) aihe elikkä miksei mullakin vois olla omakotitaloa maalaismaiseman kera.

Kun tässä sitten taas ollaan sunnuntai-illassa, niin haikeaksi vetää sekin, että kohta on taas viiden yön erillään olo oman kullan kanssa. Tottuuko tähänkään koskaan?

Ensi viikko plus seuraavasta viikosta kaksi päivää vierähtää sitten siellä työnhakukurssilla. Apua, nyt vasta tajusin, että en pääse enää aamupäivisin koneelle ja illalla sinne pääsy on usein muuten mahdotonta.

Saan muuten tänne blogiini ihmeellisiä kommentteja. Enpä osaa nyt linkittää, mut jos jotakin kiinnostaa ja osaisi mua neuvoa asiassa miten voin estää ne, niin niitä on luettavissa kuudes huhtikuuta kirjoittamassani jutussa. Mietin, että jos poistan kyseisen jutun, niin alkaako niitä tulla johonkin toiseen kohtaan. Siitä huolimatta, että pelkään viruksia, niin yritin paria www-kohtaa siinä klikata, mutta toinen ei johtanut minnekkään ja toisesta en ymmärtänyt mitään.

Tähän laitan vielä pari vähän tuoreempaa kuvaa meidän kahdesta nuorimmaisesta perheenjäsenestä.