Niin se aamu on valjennut täälläkin. Kyllä olis väsyttänyt, mutta pakko oli nousta ylös. Eilen sain aika paljon lopulta aikaan, miten se alkuun lähtö onkin niin vaikeaa. Nyt on sekä terassi että parveke siivottu, samoin makuuhuoneeni ja yläkerran "tasanne" sekä rappuset. Tyttöjen huoneeseen en koske, kyllä saa neitoset asua just sellaisessa siivossa, minkä ovat itse saaneet aikaan. Tälle päivälle jäi sitten alakerran siivous ja sielläkin olen jo "esivalmisteluja" tehnyt.

Pikkupojalle oli jostain taas tullut eilisen aikana yskä. Pidän sen tänään kotona, kun koko ajan yskii ja aamulla oksensi limaa. Ei tää munkaan yskä täysin ohi ole, vaikka viikon olen jo lääkkeitä syönyt.

Niin se on taas viikonloppu edessä ja saan tänään nähdä oman kullan. Toisaalta tällainen viikonloppusuhde on rasittava, mutta eipä sille mitään voi. Äitini on jo 15 vuotta seurustellut saman miehen kanssa. Heillä on kummallakin omat asunnot noin tunnin ajomatkan päästä toisistaan ja sitä väliä he sitten ovat kulkeneet viikonloppuisin. Kummallakin on omalla asuinpaikkakunnallaan työpaikka, joten sen tähdenkään ei yhteen muuttaminen ole onnistunut ja mies on vanhapoika, lapseton, ei kai halua muijaa rasitteeksi, kun se näinkin käy. En tiedä olisiko minusta itsestä samaan, siis että vuosikaudet vain viikonloput yhdessä viettäisimme, mutta vähän sama tilanne meillä on. Mulla ei tosin ole töitä, joten sen puolesta olisi aivan sama missä asuisin, mutta lapset pitää mua täällä varmaankin seuraavat 15 vuotta, sitten on pikkupoikakin jo armeijassa:)

Haa, huomenna pääsenkin nauttimaan siskoni pojan 1-vuotis synttärikakkua. Aurinkoista viikonloppua kaikille!