oli istua parvekkeella kahvilla (ja tupakalla). Yöllä oli satanut ja aamullakin tihkui vielä vähän, mutta kahvihetkeni aikana paistoi aurinko ja puiden märät lehdet kimalteli auringon paisteessa. Joskus sitä jaksaa iloita pienistäkin asioista.

Pikkupoika sai sitten lääkekuurin eilen. Tulehtunut käsi oli ja lääkäri sanoi, että vanha kansa käyttää tästä nimitystä verenmyrkytys. Lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että tää menee lääkkeillä ohi. Ätilleni soitin asiasta ja äiti oli tietty soittanut siskolleni ja sisko sitten hätääntyneenä kuullessaan sanan verenmyrkytys soitti mulle. Enää aamulla poika ei valittanut kainaloaankaan ja osasi muutenkin kiukutella terveen lapsen tyyliin.

Eilen sitten sain kuulla, että ystäväni ja naapurini muuttaa pois. Ostivat talon "maalta". Alle 30 kilometriä sinne on matkaa, mutta haikealta se tuntuu, kun päivittäin ollaan tässä nähty. Niin mukavia on olleet yhteiset kahvihetket (sisältäen juoruilua), jatkossa sitä ei varmaan tule piipahdettua niin usein kahvilla. Miten vaan ottaa muuton pikkupoika, kun samalla muuttaa pois hänen tyttöystävänsä. Päivittäin he ovat yhdessä leikkineet, ei tässä oikein muita leikkikavereita ole. Tietää sitten töitä myös äidille, kun saa jatkossa kuskata poikaa kauemmas kavereille. No, luultavasti ystäväni perheineen muuttaa vasta loppukesästä, kun tekevät ensin pientä remonttia taloon. Käytiin siellä eilen ajelemassa, siis katsomassa taloa ystäväni ja lasten kanssa. Ei pihalle edes ajettu, mutta ohi mentiin. Ihan kivalta paikka vaikutti, naapureita ei oll ihan vieressä, mutta kuitenkaan talo ei ollut aivan korvessa. Kyllä sitä tuli itsellekin sellainen olo, että voi kun asuisi maalla. Ainakin kesällä siellä olisi ihanaa. Enhän mä nytkään missään kaupungin keskustassa asu ja takapihalta aukeaa näkymä metsään, mutta keittiön ikkunasta saa tuijottaa toista rivitaloa. Nyt vanhempana on alkanut pitää sellaisista asioista, mitä nuorempana inhosi. Mikään viherpeukalo en ole, eikä minusta sellaista varmaan koskaan tulekaan, mutta olisi se kivaa mönkiä omaa pihaa. Laittaisin pienen mansikkamaan, marjapensaita ja perunaa sen verran, että saisi omasta maasta muutaman kerran uusia perunoita. Hankkisin pihalle savustuspöntön, rakastan savukalaa yli kaiken. Teltan pystyttäisin pihaan ja nukkuisin siellä kesällä. Vaikka mulla on nytkin omaa pihaa, niin ei tänne kukkapenkkejä kummoisempaa oikein voi laittaa.

Meille sitten saapui pari remonttireiskaa. Asentavat rappusiin jotain kumeja, joiden pitäisi toimia äänieristeenä. Kyllähän rappujen kolina kuuluu läpi talon, mutta ei se mua häiritse, pitäähän elämisen äänet kuulua. Naapuritalossa asuu yksi sellainen liki kuuskymppinen pari, joka jaksaa valittaa kaikesta mahdollisesta. Yksi niiden talossa soitti illalla pianoa, siitä kauhea valittaminen. Joidenkin lapset kulki rappusissa, voi voi sitä meteliä. Ihmisten, joita kaikki äänet häiritsevät pitäisi itse muuttaa syrjäseudulle, mutta nämä ovat kyllä sen verran uteliaita, että haluavat seurata muiden elämää ja valittaa siitä. Onneksi en itse asu niiden naapurissa. Niin, remonttireiskoihin palatakseni, pitäisiköhän niille keittää kahvit? Voisin sitten kehua, että oli sekä äidillä, että tyttärellä päiväkahviseuraa:)