Hakiessani poikaa tarhasta tänään näin matkalla sinivuokkoja. 

Olisi mieli tehnyt poimia niitä kimppu maljakkoon, mutta kun en oikein muista onko se kiellettyä vai ainoastaan myyntikö on kiellettyä? No kuitenkin ne saivat jäädä luontoon, eivät ne edes maljakossa kauaa säilyisi kun varistaisivat kukkansa, ellei jo sitä ennen kissat tekisi niistä selvää. Valkovuokkoja on kyllä ihan pakko hakea sitten, kun niitä alkaa ilmestyä, vaikka eivät nekään pitkäikäisiä ole.

Olen nyt vajaan viikon sisällä tullut siihen tulokseen, että olen taatusti jollekin allerginen. Mun yskä oli jo melkein ohi ja taas se on pahentunut, nenästä vuotaa kirkasta ja välillä silmätkin vuotaa. Uskon, että se liittyy kevääseen, yhtenä keväänä mun silmät vuosivat niin paljon, että näkökin hämärtyi välillä.

Ja sitten tarinaa eksästä. Pari viikkoa sitten, kun pikkupoika oli siellä, niin sovittiin seuraavasta tapaamisesta. Hänelle ei käynyt tämä mennyt viikonloppu, koska sanoi olevansa töissä inventaariota tekemässä eli tapaamisväli venyy neljään viikkoon. Mutta mutta, keskimmäinen lapsistani oli nähnyt isänsä naisystävänsä sisaren kanssa lauantaina aamupäivällä Tampereella Anttilassa eli alkaa kyllä oikeasti mietityttää oliko töitä sittenkään. Kysyin tytöltä mitä isä sanoi, mutta tyttö sanoi, ettei isä nähnyt häntä, kun hän piileskeli. Kyllä on hyvät isä-tytär-suhteet meillä. Olen itse pysynyt totuudessa, kun olen asioista puhunut ja jopa rohkaissut myös tyttöjä tapaamaan isäänsä, mutta ei. Kun kerran ei isä itse ota yhteyttä, niin ei tyttäretkään. On se surku, itse en ole koskaan saanut tuntea isääni kunnolla ja silloin elämästä tuntuu puuttuvan jotakin todella oleellista.