Jostain sain innostuksen hakea vaihteeksi töitä. Ensin soitin yhdelle vanhalle työpaikalle, missä olin neljä vuotta sitten. Kyseisellä työpaikalla ovat työntekijät olleet lomautettuina alkuvuodesta asti, mutta lehdestä luin, että ensi viikolla palaavat töihin. Entinen pomoni sanoi, että nyt vielä ei ole tarvetta lisätyövoimaan, kun ensin katsovat miten työt lähtevät käyntiin, kun aloittavat uuden malliston. Myöhemmin ehkä saattaisi töitä löytyä. Peukut pystyyn:)

Tein myös toisen soiton eli soitin kaupungin perhepäivähoidon ohjaajalle ja tarjouduin sijaiseksi ryhmiksiin. No, mitään takeita töistä ei ole ja kesään mennessä silläkin rintamalla hiljenee, kun hoitopaikkoja yhdistellään.

Kai tää mun äkillinen innostus johtuu siitä, että kävin maanantaina työkkärissä ja siellä oli taas niin penseä vastaanotto. Edellisen kurssin loppulausuntoon olin kuulma kirjoittanut, että hakisin mahdollisesti jollekin seitsemän päivän aktivointikurssille. Kas kummaa, etten itse muista tollaisesta kuulleenikaan. No, sinne listalle mistä kurssilaiset valitaan se täti sitten nimeni lykkäs, listalla kyllä oli nimiä tuplasti enemmän kuin paikkoja kurssilla.

Joskus kyllä pahasti tökkii, kun tätä systeemiä miettii. Tiedän paljon ihmisiä, jotka tarvitsivat mua enemmän aktivointia, osa sellaisia joiden päivät kuluu pulloa kallistaessa ja kuitenkin nauttivat työttömyyskorvauksesta. Vastaavasti tiedän sellaisia, jotka jo parin päivän työttömyyden jälkeen passitetaan työnhakukurssille. Ja sanon melkeinpä suoraan, että tollaiset työnhakuun liittyvät kurssit on p-e-r-s-e-e-s-t-ä, ihan oikeasti. Niin paljon olen niitä käynyt, ettei ne anna mulle mitään uutta enää.