Olen sitten viimeksi raapustellut tänne perjantaina. Niin se aika vaan vierähtää. Kävin kyllä viikonloppuna lukemassa muiden juttuja, mutta itse en mitään saanut aikaan. Ihan "tavallinen" viikonloppu siis on takana. Kotosalla oltiin kuuden hengen voimin. Vaikka nyt siitä joukosta kaksi ei ole läsnä, niin jotenkin on paljon rauhallisempaa. Siis kun on pelkkä oma väki täällä paikalla, niin on helpompi keskittyä kotitöihinkin. Eli viikko jatkuu samoissa merkeissä kuten ennenkin eli siivousta, siivousta ja siivousta. Mukaan toki mahtuu laiskotteluakin.

Kissanpennut kasvaa huimaa vauhtia, molemmilla on silmät auki jo. Aluksi olin katsovinani, että ovat eri sukupuolta, mutta eilen kun katsoin en nähnyt juurikaan eroa vehkeissä. Kaipa se siitä selkiintyy, kun vielä vähän kasvavat. Minulle oli yllätys, että kissanpentujen luovutusikä on 12 viikkoa. Neko-mamma oli meille tullessaan 10 viikkoa ja pidin sitä jo isona. Roopen iästä nyt ei ole tarkkaa tietoa, mutta ei varmasti ollut kahdeksaa viikkoa enempää, niin pieni ja pörröinen se oli. Voi kun löytäisimme näille meidän vauvoille sitten aikoinaan hyvät kodit.

Eilen kun selasin asuntolehteä, niin vanhin tyttäreni kysyi aionko asunnon ostaa. Sanoin, että en aio ellen lotossa saa seitsemää oikein. Siihen tyttö, että saako hänkin sitten oman asunnon ja voidaanko sitten pitää kissanpennut. Joskus ajattelin, että jos saisin oikein paljon rahaa, siis loton päävoiton verran, niin ostaisin jonkun suuren kaupungin keskustasta kerrostaloasunnon ja lisäksi noin tunnin ajomatkan päästä mökin, missä olisi kunnon piha. Nyt en enää kerrostaloon haluaisi. Hankkisin mieluiten talon maalta, en kuitenkaan mistään korvesta, vaan siten, että palvelut olisi suht lähellä. Punainen talo sen olla pitäisi, iso piha, missä eläimet saisivat juosta vapaana. Ottaisin koiran lisäksi kaneja, lampaita ja mitä nyt päähän putkahtaisi. Ehkä lehmä olisi kannattavin hankinta, kun juon niin paljon maitoa... En haluaisi taloni olevan metsän keskellä, jos en nyt aivan peltoaukeallakaan. Joku pieni koivikko voisi olla siinä lähellä. Kiva näitä on suunnitella, mutta eipä ne koskaan toteudu, kun ei se lottovoitto osu kohdalleni, enkä tule saamaan suurta perintöäkään.

Vappukin sitten lähestyy huimaa vauhtia. Simasta tykkäisin, mutta liian laiska olen sinäkin, eli en tänä vuonna sitä valmista. Enpä kyllä tainnut tehdä viimekään vuonna. Se on vähän sama juttu simassakin kuin kaikissa muissakin keittiöhommeleissa, mitä teen, että aina on yllätys millainen tulos tulee. Joskus yli 15 vuotta sitten mun simat olisivat kelvanneet formulakisojen palkintopallille, korkki lensi niin komeasti, kun niitä kellarista pois kannoin!!!

No, kuuluu mun vappuun sentään tänä vuonna ilmapallot ja serpentiinit. Ehkä ostan kaupasta sitä simaa muodon vuoksi, vaikkei se niin hyvää olekaan ja munkkeja myös. Eipä riitä mun energia niidenkään tekemiseen. Pikkupojalla on tarhassa vappuaattona nyyttikestit ja naamiaiset. Koskaan poika ei ole halunnut mitään roolivaatetta pukea, mutta on meillä jotain hattua valmiiksi hankittuna.