Tästä tulee varmaan sellainen valitusvirsi, ettei moista ole kuultu. Olin kuopukseni Sakun 5v 5kk vanhempainvartissa ja osasin kyllä vähän odottaakin mitä siellä kerrotaan.

Suurin puheenaihe oli mökötys. Sakulla kun on tapana mököttää tilanteessa kuin tilanteessa. Aamupiirissä, hetkeä ennen ruokailua jne. Jos Saku ei saa tahtoaan lävitse tai asiat ei mene kuten hän on suunnitellut, niin hän mököttää, itkee ja raivoaa. Kuitenkin niin, että varastaa koko shown itselleen. Tässä vaan sitten pitäisi miettiä keinoja millä Sakun omaa tahtoa saataisiin pienemmäksi ja voimakas ego nujerrettua.

Hyviä puolia oli sentään jotain; tykkää askarrella ja jaksaa pitkäänkin tehdä pientä töherröstä, nauttii liikuntaleikeistä ja metsässä kulkemisesta.

Miten mulle onkin tullut kaksi niin vaikeaa tapausta eli Saku ja Pipsa, en jaksa.

Kyllähän mietittiin siellä syytä Sakun käytökseen. Tosi asiahan on, että Saku on aina ollut hyvin voimakas luonne, vaativa, jo vauvana huusi AINA, tai siltä musta ainakin tuntui. Äkkipikainen se myös on, mutta osaa myös näyttää hellyyttä ja kaipaa läheisyyttä. Miten paljon Sakun mieltä painaa se, ettei näe isäänsä, edellisestä tapaamisesta on aikaa kohta kolme kuukautta, edellisen kerran yöpyi isällään neljä kuukautta sitten. Mutta kun en voi asialle mitään. Isä ei vastaa puheluihini, mikä varmasti ei johdu Sakusta, vaan meidän välisistä riidoista. Olen isovanhempien välityksellä saanut isälle viestiä miten poika ikävöi isäänsä ja kyselee koska isä tulee hakemaan. Eipä ole kiva olla vastailemassa kysymyksiin.

Niin, otsikkonihan oli termiitti, jonka tarkoitus oli kuvata poikaa, mutta tuli tässä lisäksi monenlaista vuodatusta.