Miksi ihmeessä mun on taas pitänyt saada kamala yskä (tupakanpoltto!!!!). Aamuyöstä ei saanut enää nukutuksi kun vaan yskitti. Vatsalla olis ollu parempi nukkua, mut sit vuosi nenä. Onkohan mulla joku allergia, kun nyt ei nenä vuoda. Ehkä sänkyni on pölypunkkien pesä. Tällä säällä ne ei enää tuolla ulkona kuole, mutta voisin viedä siitä huolimatta petivaatteet tuulettumaan, kun eivät ole kovien pakkasten jälkeen ulkona olleet.

Ihanaa tämä rakkaus, kun oma kulta soitti vielä illalla ja kertoi päässeensä perille. Toinen soitto tuli vielä puoli tuntia myöhemmin, jolloin kertoi olevansa jo peiton alla ja siinä sitten toivotettiin hyvät yöt.

Kauppareissu olisi edessä. Imurin pussit on päässeet loppumaan. Miten imuroinnista onkin kehittynyt mulle melkeinpä harrastus nyt Pipsa-neidin myötä. Pipsasta ei vielä karvaa lähde, kun sillä on ihana pörröinen pentukarva, mutta kissoista Roopesta ja Nekosta lähtee senkin edestä ja kun muutamia kertoja päivässä pyyhin rätillä lattioilta Pipsan lammikoita, niin mukavampi on pyyhkiä karvatonta lattiaa. Kyllä ihan pistää mietityttämään miten ehtisin kaiken tehdä, jos vielä töissä kävisin eli ihanaa olla tällä hetkellä työtön, kunhan vaan rahat riittäisi kaikkeen tarpeelliseen.

On se kyllä oikeasti niin, että töihin menisin, kunhan vain töitä saisin. Miksi mulle on vaan tarjolla iltatöitä, joita en pysty olosuhteiden takia tekemään. Eikö tällaiselle ahkeralle, sosiaaliselle, näppärälle ihmiselle voi löytyä kunnon päivätyötä seitsemän ja neljän välillä? Voisin mennä toki vasta yhdeksäänkin töihin, mutta neljältä pitäisi päästä kotiin. Tekisin melkein mitä tahansa työtä, kunhan siitä saisi normaalin palkan eikä mitään pelkkää proviisiota.

Tätä maanantaiaamupäivää siis vietän Miian kanssa kaksin. Miia on kyllä majoittautunut meidän makuuhuoneeseen lukemaan historiaa, kun minä olen täällä heidän huoneessa koneella. Ihana rauha muutenkin, kun kaikki nelijalkaiset nukkuvat. Kunhan Pipsa-neiti herää lähdemme metsään tallustelemaan.