Joku kerran sanoi mulle, että se on kuin rahaa laittaisi pankkiin, kun nuori tyttö nukkuu. Ehkä se ei pidä paikkaansa mun kohdalla, kun en enää ole kovin nuori, mutta nukkunut olen.

Kaksi yötä vietin maalla oman kultani luona ja siellä aina pakkaa nukkumaan meno venähtämään, mutta päiväsaikaan olen ottanut sen takaisin. En ymmärrä miten onnistuin nytkin liki kolme tuntia sohvalla vetelemään hirsiä. Vanhin lapseni on kuumeessa, joten pelkään saavani häneltä jonkun tartunnan.

Pikkupoika jatkaa kyläilyään kummitätinsä luona. Oli tänään laskenut montako yötä kahdeksasta on jäljellä...Luultavimmin tulee huomenna tai torstaina kotiin.

Keskimmäinen lapsistani lähti sitten Tallinnan risteilylle kaverinsa ja tämän vanhempien kanssa.

Kyllä maalla on ihan erilaista kuin täällä. Koko miehen suku kävi Pipsa-neitiä katsomassa, huoltoasemalla pitäjät samoin tulivat autolle katsomaan pikkuista. Toisaalta se vähän ahdistaa pienissä piireissä kun kaikki tietävät toisten asiat.

Pipsa-neidin hampaat on niin terävät ja luonnetta riittää. Millään ei meinaa mennä perille, että purra ei saa. Tänäänkin monta kertaa siitä ollaan taisteltu. Olisi kiva jos jollain olisi kertoa tähän hyviä vinkkejä miten se loppuu, siis oikeita vinkkejä, ei mitään tyhjänpäiväisiä mitä kaikki sanoo. Kuonosta pidin tänäänkin kiinni ja neiti vinkui, mutta uudelleen oli vaan taas yritettävä.