No niin, hermot meni siis muutaman kerran tämän päivän aikana, kun niin kömpelöltä vaikuttava Pipsa-neiti kiipesi vikkelästi rappusia pitkin ylös. Kerran ehti syömään Nekon ja Roopen ruuat. Miten ne onkin niin paljon parempia, kun omat ruuat ei tahdo kiinnostaa. Kaikenlaista estettä rappusiin kokeilimme, tuloksetta. Sitten ystäväni mies toi ison pahvin palan, aika vankkaa tekoa ja laitoin se kaiteiden väliin ja vielä ainakin se on pitänyt neidin alakerrassa. Alkoi jo tympiä ainainen rappusilla istuskelu.

Vielä kun ton puremisen saisi loppumaan. Senkin suhteen on hermot oikeasti menneet. Olen uhannut palauttaa pennun, ei tepsinyt. Sanoin sille, että saa muuttaa "iskän" tykö, siellä joutuisi olemaan pitkiä aikoja yksin, ei auttanut sekään. Saa nähdä miten pitkään jaksan tätä taistelua. Nyt ainakin pääsen yläkertaan laskemaan sataan.

Olen pohtinut voinko jättää neidin yöksi alakertaan kissojen seuraan, olisi kiva joskus nukkua kunnon yö ja käydä yöllä vessassa, jos hätä yllättää ilman naarmuja säärissä. No, tämä laitetaan vielä pohdintaan.

Työttömyys jatkuu yhä edelleen. Ei hyväksytty mua atk-kurssille. Eivät siis olleet käyneet blogiani lukemassa, ymmärtäisivät asian tärkeyden.

Työkkärin tädille soitin. Kovin oli sitä mieltä, että putoan liiton päiviltä ja sen jälkeen myös työmarkkinatuki loppuu. Vaikeaa on kuulma minun kriteereillä ja koulutuksella saada päivätöitä. Kannusti kyllä ilmoittautumaan sijaisrekisteriin. Ihan kiva idea mikäli jaksan joka kuukausi tarkastuttaa asumistukeni ja päivähoitomaksuni.