|
|||
 |
|
||
|
22.01.2009 - 10:36
Koska muutamat ovat toivoneet, että jatkaisin myös tätä blogia niin laitan tänne muutaman kuvan, miten meidän loppuvuosi 2008 sujui. Saku aloitti elokuussa koulun. Myös Miia aloitti opinnot kauppaoppilaitoksessa ja Marilla alkoi viimeinen vuosi tarkoituksena valmistua keväällä tarjoilijaksi.
Mummuni eli isäni äiti kuoli heinäkuussa ja saatettiin haudan lepoon Antti-papan vierelle elokuussa. Mummu ehti olemaan 39 vuotta leskenä. Itselläni ei ole papasta muistikuvaa, onhan hän kuollut ollessani vuoden ikäinen.
Pipsa sairasti tassuaan alkusyksystä ja sai sen kunniaksi tötterön päähänsä.
Lokakuun alussa syntyi mieheni ensimmäinen lapsenlapsi, tässä hän on Aada Sievä Annika, runsaan kuukauden ikäisenä.
Tässä taasen äidin kullanmuru/riiviö.
Pipsa nauttii ensilumesta.
Ja laitetaan nyt tämäkin hirvitys eli minä ja Aada, tässä kohtaavat luultavammin nuoruus ja vanhuus:)
Lisää Pipsaa.
Tämä kuva onkin jo tämän vuoden puolelta, mutta siinä ovat kissamme Neko ja Roope.
Olen tällä hetkellä toista viikkoa sairaslomalla. Viime viikon olin kuumeessa ja loppuviikosta alkoi käteni reistata. Kaaduin marraskuussa ja loukkasin käteni, murtumaa ei ole löytynyt ja olin välillä pitkän putken töissäkin, vaan taas käsi turposi ja oli todella kipeä. Lääkäri kyllä meinasi, että sairastamallani kuumeella olisi yhteys asiaan. Maanataina toivon mukaan jatketaan töissä. HYVÄÄ VUOTTA 2009 KAIKILLE! 25.11.2008 - 14:50
En ole tänne blogiin aikoihin mitään kirjoitellut, koska minulla on se toinen salasanallinen blogi. Aina joku näyttää täällä käyvän ja olenkin miettinyt pitäisikö tätä herätellä henkiin, koska löydän aina uusia ihania blogeja ja niihin kommentointi on vaikeaa oman blogin salasanallisuuden takia. En halua kuitenkaan kommentoida nimettömänä. Tänne taas en halua kirjoitella kaikista tunnoistani, koska täällä saattaa olla käymässä "vääriä" silmiä ja korvia. Täytyy nyt pistää asia harkintaan.
 19.10.2008 - 18:02
vanhassa blogissani näkyy aina silloin tällöin joku käyneen, siitä päätellen, koska kävijälaskuri on luvultaan joka kerta hivenen suurempi kuin edellisellä kerralla.
Katsoin, ettei 20000 kävijään ole enää pitkä matka, joten pitäisikö laittaa arvonta pystyyn sen kunniaksi??? Tuskin kuitenkaan jaksan tätä herätellä henkiin.  08.08.2008 - 20:46
Elikkä lopetan tämän blogin pitämisen ja siirryn toisen blogin pariin, joka on salasanan takana. En tätä vielä täältä poista, mutta tänne ei enää mitään juttuja tule. uusi blogini löytyy osoiteesta http://heureux.vuodatus.net ja salasanaa saa tiedustella vasemmalla yläkulmassa olevasta sähköpostiosoitteesta jotain itsestään kertomalla. Jos et halua koko nimeäsi ja osoitettasi paljastaa, niin olisi kivaa tietää mistä päin olet ja laitatko myös blogisi osoitteen, mikäli sinulla sellainen on.
 19.07.2008 - 13:00
Entäs sitten kun linnut on lähteneet ja verkkaan käy virtojen juoksu. Entäs sitten kun päivät on viilenneet ja poissa on nurmien tuoksu. Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin, tuuli tuiskuna lunta kun heittää. Yhä kätesi löydänkö kädestäin, paksu jää vaikka muistoja peittää. Entäs sitten kun päivät jo hämärtyy, se pois viekö elämän uskon. Entäs sitten kun eessämme värjäytyy, ranta taivaan jo väreillä ruskon. Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin, aallot raueten iltaan kun taipuu. Yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin, päivä lopulta mailleen kun vaipuu. Entäs sitten kun lyhenee askeleet, on haaveiden tilalla muistot. Entäs sitten kun silmiin saa kyyneleet nauru lasten ja leikkipuisto. Sinä vielä jos viivyt mun vierelläin, kun kaikki on jo sanottu kerran. Sulle ojentaa tahtoisin elämäin, se on sun yhden elämän verran. -Timo Koivusalo- -----<----<---<----@ Tänään sanomme tältä kellonlyömältä toisillemme tahdon! 19.06.2008 - 09:21
nyt juhannuksen viettoon, tosin vielä edessä on tavaroiden pakkaus ym "pientä", mutta täällä tulen seuraavaksi vierailemaan vasta juhannuksen jälkeen. HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!
18.06.2008 - 19:37
Tällaisen haasteen Sukoter minulle tässä taannoin heitti:
Elämäsi viisi merkittävää taitekohtaa, jotka ovat tavalla tai toisella muuttaneet elämääsi (järjestyksellä ei ole mitään merkitystä). Vaikeaa tää on miettiä niitä, kun on monia asioita, mitkä voisin listata, mutta laitetaan nyt niitä mieleenpainuvampia: 1) Vuonna 1975 aloitin koulun ja muutin pois isovanhempien luota. Muutos tuntui melkoiselta, kun asuin ennen en niinkään syrjässä vaan metsän keskellä. Uusi asuinpaikkani oli myöskin maalla, mutta kylässä oli silloin kolme kauppaa, posti ja kaksi pankkia (nykyään ainoastaan yksi pankki). Olin siihen mennessä tottunut leikkimään yksin tai naapurin 2-3 vuotta nuorempien poikien kanssa ja nyt luokallani oli kahdeksan oppilasta ja koko koulussa niitä kuutisenkymmentä. 2) Vuonna 1977 sain pikkusiskon, aivan ihanan pyöreäkasvoisen ja makkarareisisen. Onko siskoni siis muuttunut yhtään niistä ajoista??? 3) Vuodet 1981 ja 1983, jolloin isovanhempani kuolivat. Molemmat olivat minulle läheisempiä kuin oma äitini, koska olin viettänyt heidän kanssa lapsuudessani enemmän aikaa. 4) Vuonna 1984 tapasin entisen mieheni, joskaan en silloin sitä vielä tiennyt, että hänestä sellainen tulisi. Miten romanttista kaikki olikaan, kirjeet kulki vinhaa vauhtia minun ja Pääskyvuoren kasarmin väliä. Uskokaa pois vaan, voi mulla olla eksästä hyviäkin muistoja. 5) Vuonna 1986 sain ajokortin (huono juttu, sain olla aina kuskina) ja lopetin kouluni kesken. 6) Vuonna 1988 sain ensimmäisen lapseni. Ensimmäisen lapsen saaminen on aina sykähdyttävää. 7) Vuonna 1990 sain toisen lapseni. Esikoiseni sai pikkusiskon. 8) Vuonna 1995 muutin tälle paikkakunnalle missä nyt asun. Muutos oli hirveä, ketään en täältä tuntenut ja aluksi tuntui ihan hirveältä. Äkkiä niitä ystäviä kuitenkin tuli, osa on säilynyt näihin päiviin asti. 9) Vuonna 2001 sain kolmannen lapseni, joka hyvin pian ilmeni vaativaksi ja kovaääniseksi vauvaksi ja vaikkei enää vauva olekaan, niin edellä mainitut adjektiivit pitävät yhä paikkaansa. Ainoastaan unen määrä on lapsellani lisäntynyt. 10) Vuonna 2006 erosin lasteni isästä ja tapasin "nuoruudenrakkauteni", jonka kanssa keikutaan yhä. Voisin lisätä listaan työpaikan saamisia ym juttuja, mutta olkoon nyt näin nämä "henkisemmät" asiat. 18.06.2008 - 18:42
sitä jäikin lääkärireissusta epävarma olo. En ole ollenkaan varma sainko oikeanlaiset lääkkeet, hinta oli liki 30 euroa, joten parempi olisi vaikuttaa. Kahdenlaista lääkettä silmiin ja penisilliiniä poskiontelotulehdukseen, jonka lääkäri totesi oireitteni perusteella, ei niinkään tutkimalla, kun laite millä sitä tutkitaan oli lukkojen takana, eikä kyseisellä lääkärillä ollut sinne avaimia. Kolmesti lääkärin taskussa ollut kännykkä soi. Ekalla kerralla katsoi sitä ja totesi, että kukahan soittaa, tämä kun ei ole hänen puhelimensa!!! Silmäni eivät ole muutenkaan vuotaneet tänään kuten eilen, mutta arat ne ovat. Sairaslomaa on sitten tää ja huominen päivä. En vie Sakua huomenna tarhaan, vaan lähdemme sitten (luultavasti) ajoissa maalle, vaikka senkin ehdin jo kerran perua ainaisen rahapulan ja auton takia. Autosta sen verran, että olen jo pitkään puhunut, että vasemmasta pyörästä kuuluu aina silloin tällöin krahinaa ja kilinää. En tiedä onko kyseessä jarrut vai mikä se voisi olla, kun en ymmärrä autoista mitään, mutta alkaa ottaa vähitellen pannuun se, että saan kommentiksi huoliini, ettei siitä kannata välittää, laittaa vaan stereoita kovemmalle. Ja aina kun yhdessä autolla liikumme ja sanon, että nyt kuuluu, niin ei mies mitään kuule!!! Samainen heppu kyllä jaksaa valittaa minulle auton imuroinnista. Outoa jutussa on se, ettei mies itse todellakaan ole mikään supersiisti. Mutta auton jälleenmyynti on parempi, kun sen pitää siistinä, sanoo hän. Minä vaan sanon, että on yks v***n maku miten puhdas auto on sisältä, jos sillä ei pääse liikkeelle. Varmaan suurin syy asiaan suhtautumisessa on se, että minä olen kykenevä imuroimaan, mutta en auton korjaamiseen. Jos osaisin korjata autoa, niin mieskin varmaan luulisi äänet, voishan silloin nakittaa tehtävän minulle! Kyseinen mies aloittaa muuten jo tänään juhannusvapaansa, mutta minä en jaksa vielä tänään ajatellakaan maalle lähtöä.
Töihin soitin. Yksi työkaveri sanoi, ettei jaksa enää ymmärtää vanhempia. Olivat olleet eilen markkinoilla ja yhden lapsen äiti oli pyytänyt heitä kertomaan lapselle ennen sinne menoa, että äiti on myös siellä paikalla työnsä puolesta, mutta äiti ei ota lasta mukaan. Tätä oli lapselle toitotettu koko matka. Paikalla äiti oli pari kertaa soittanut, eikö työkaverini lapsiryhmän kanssa voisi mennä toisaalle, että hän pääsisi kiertelemään lapsen häntä näkemättä!!! Aika paksua, eikö yhden aikuisen olisi helpompi vältellä neljää aikuista ja seitsemää lasta kuin toisin päin. Kyseessä on äiti, joka pääsee töistä kolmelta, mutta isä hakee lapsen puoli viideltä. Työkaverini, joka tästä tilanteesta minulle kertoi, on ollut aina sitä mieltä, että näiden lasten vanhemmilla on riittävän rankkaa muutenkin, joten suotakoon heille vapaita hetkiä, mutta tämä eilinen tapaus sai hänenkin karvansa nousemaan pystyyn. Harmi, kun olin tänään poissa, sillä meidän koulun rehtori oli tuonut tänään työpaikalle oman koiransa, olisi ollut kiva nähdä se. Marille soittelin. Siellä ne Saariselällä patikoivat. Kysyin onko heidän mökkinsä iso, niin on kuulma isompi kuin meidän koti. "Mökissä" on mm kolme makuuhuonetta. Mari poikaystävänsä kanssa vuorottelee ruuanlaitossa pojan vanhempien (tai kenties äidin) kanssa. Ihan kiva juttu, onhan poika koulutukseltaan suurtalouskokki. Poroja olivat nähneet, noin pohjoisessa Mari ei ole ennen ollutkaan. Äitinikin soitti. Ilmoitti muuttavansa elokuun alkuun mennessä. Ei kauas, vaan toiseen rivitaloon samalla alueella. Äidin asuntoon tulee remppa ja vuokra nousee, toinen asunto ei ole ainakaan vielä rempattavien listalla. Äiti meinasi, ettei sitä muutamaan vuoteen edes rempata. Jäi ilmaan kysymys, että odottaako äiti eläkkeelle pääsyä ja sen jälkeen muuttaisi miesystävänsä luokse. No, enpä kysynyt sitä, aika näyttäköön. Kyseinen pari on heilastellut jo ainakin 16 vuotta, siskoni rippijuhlissa ainakin tämä mies oli. Meidän tyttöjen "painajainen" tai ainakin Miian mielestä tämä mies on. Nuuka vanhapoika, ei ymmärrä lapsia eikä eläimiä... Tällainen maisema oli tänään, kun olin yläkerran parvekkeella, ankean sateista, mut voipi sitä katsella samalla, kun kuuntelee tätä laulua, joka on kuin mulle tehty, eipä vaan kukaan ole mulle tätä laulanut, ehkä ei kukaan kuitenkaan ole näin minusta ajatellut. Siis sitä kaunista puolta kyseistä laulusta.  Tein sitten tänään sen, mitä tässä aiemmin suunnittelin eli loin uuden salasanallisen blogin. Yhtään riviä en sinne ole kirjoittanut, enkä ennen juhannusta kirjoitakaan ja senkin jälkeen saattaa mennä aikaa, sillä juhannuksen jälkeen minulla on taas myöhäinen työvuoro, joten vapaa-aikaa on vähemmän. Mutta mikäli olet kiinnostunut jatkossa lukemaan sieltä juttujani, niin voit lähettää pyynnön salasanasta sähköpostiini, osoite löytyy vasemmasta yläkulmasta. Toivon saavani sinusta tietää ainakin blogisi osoitteen ja sen missä päin asustat (paikkakunta). Mieluiten ottaisin vastaan pyyntöjä, missä on nimi ja osoite, mutta ymmärrän, etteivät kaikki halua niitä antaa. Mikään kiire asialla ei ole ja salasanan kera uuden blogin osoitteen annan vasta juhannuksen jälkeen. Eihän kukaan sillä vielä mitään teekään, koska sieltä ei tosiaan ole mitään luettavissa. 18.06.2008 - 16:25
Hei te kaikki, jotka ymmärrätte tietokoneista minua enemmän, siis oikeastaan tämä on tarkoitettu kaikille mahdollisille ihmisille. Googlasin siirtonopeustestin ja, kun kokeilin sitä explorerin kautta tulos oli tämä: SiirtonopeustestiTällä sivulla voit testata modeemisi siirtonopeuden Welhon sisäisessä verkossa. Testataan... Testi 1: 128 KB ladattiin ajassa 0.39 sekuntia, nopeuden ollessa 2627 kbit/s | |||
