Kamalaa, kerrassaan kamalaa!!! Erehdyin lukemaa omaa blogiani ja miten hirveää se olikaan. Niitä kirjoitusVIHREITÄ oli kaikkialla. Välillä oli liikaa kirjaimia tai sitten puuttui esim pitkästä vokaalista toinen. Eniten taitaa olla niitä, missä kirjaimet vaihtavat paikkaa. Joskus kouluaikana kirjoitin yhtä tehtävää, mihin tuli usein sana hoito, vaan minulla se joka toinen kerta oli hotio, UGH! Harmi kun on toi kymmensormijärjestelmä päässyt unohtumaan niin, että on pakko tuijottaa näppäimistöä, kun kirjoittaa, eikä tule omaa tekstiä luettua uudelleen. Tarkkailin oikein kirjoitustyyliäni ja huomasin, että kirjoittaessani käytän oikeasta kädestä etu-ja keskisormea ja vasemmasta ainoastaan keskisormea, etusormeni törröttää omituisesti pystyssä! Sen verran kymmensormijärjestelmän opettelemisesta aikoinaan on ollut hyötyä, että ei tarvi kirjaimia hakea, vaan löytää ne nopeasti. Vaan pitkä matka on tästä vielä siihen, että osaisin käyttää kaikkia sormia ja miten kummassa a-kirjainkin on noin sijoitettu, että se pitää pikkusormella "lyödä"? Muistan miten niiden vanhanaikaisten kirjoituskoneiden kanssa se tuli kipeäksi. Kuka voisi keksiä tänne samantyylisen tarkistusjutun, mikä wordissa on eli punaista viivaa vaan alle, kun tekee väärin? Eikä sekään kyllä aina pelaa. Muistan muutaman vuoden takaa, miten kirjoitimme tiedotetta oppilaille ja siihen piti tulla lause "oppilaat palaavat koululle....", vaan minä yhdessä toisen työntekijän kanssa kirjoitimme "oppilaat palavat koululle..." Totahan virhettä ei ollut punaisella alleviivattu, kun sana oli oikea, vaan väärä tohon kohtaan.

Onneksi työkaverini ei lue tätä blogia. Siis toivottavasti ei lue, sillä juuri tänään tarkastin yhtä hänen tehtäväänsä ja hän toivoi, että katson myös onko asiat oikein ja löydänkö mitään lisättävää. Kyse on siis opiskelevasta työkaveristani. Musta tuntuu, että multa jäi koko asia ymmärtämättä, mitä hän oli kirjoittanut, sillä takerruin kaikkiin mahdollisiin kirjoitusvirheisiin, lisäilin puuttuvia pilkkuja, vaihdoin lauseiden sanajärjestystä, lisäilin jopa sanoja, kun kerran olen mestari pitkittämään kirjoitusta. Näin lähes punaista, kun löysin murresanoja, vaikkakin itse käytän niitä myös, mutta koulutehtäviä pidän niin "virallisina", ettei niihin saa niitä tulla!!! Siis vaikka olen yleisesti ottaen suuripiirteinen ihminen, niin joissakin asioissa olen hyvin tarkka. Luultavasti saan lukea tämän kirjoituksen kommenteista kaikki tästä löytyneet kirjoitusvirheet :)

Ja sitten pari sanaa säästä. Miksi ihmeessä pitää olla sumuista ja harmaata. Kun kerran aamun oli satamatta, niin eikös vaan kotiin päästyäni satanut. Olenko sanonut joskus pitäväni sateesta? Kyllä mua nyt jostain syystä rankaistaan, kun saan iltalenkkini Pipsan kanssa kävellä sateessa. Eikä Pipsan kanssa tehdä niin kuten tein Oonan kanssa aikoinaan, että remmi pois ja menoksi, siis metsään vaan. Olisi taatusti hyvä syy myöhästyä töistä, kun Pipsaa metsästäisin täällä. Viime viikolla yhtenä aamuna, kun kävi niin, että otin Pipsan vielä aamulla paheelleni mukaan, niin pidin huolimattomasti remmistä kiinni ja siinä se sitten oli, irtonainen koirani, joka remmi kaulassa juoksi ensin naapuritalon taakse. Minä menin sisälle ja jääkaapille (=makkara mukaan) ja kiljuin Miialle, että nyt apuun. Seuraava näköyhteys koiraan oli se, kun Pipsa ajoi yhtä kissaa takaa naapuritalon ikkunoiden alla. Leikkikentälle matka jatkui ja läheisessä metsikössä myös. Ja minä rukoilin makkara kädessäni, että tarttuisi se remmi nyt edes johonkin oksaan kiinni, vaan ei. Kuitenkin makkara vei lopulta voiton ja Pipsa saapui luokseni ja ehdin kuin ehdinkin töihin sinä päivänä. Mikä siinä onkin, että kun metsässä Pipsan päästää vapaaksi, niin se tulee 90%:sesti hyvin luokse, vaan kun pääsee karkaamaan, niin tulos on 1%:n luokkaa.

Vielä voisin vähän moraalisoida, vaikka asia ei minulle mitenkään kuulu, mutta nokkani kaikkeen pistän ja ainakin arvostelen. Tuttuni tuttu oli edellisiltana saanut tietää, että hänen miehellään on suhde toisen naisen kanssa. Aivan omalta koneelta oli lukenut miehen sähköpostiviestejä tai oikeastaan oli hakenut sieltä täysin muuta asiaa ja nämä oli ponnahtanut sieltä silmille. Idiootti mieskin, jos haluaa salaa toimia, niin miksi käyttää sellaista sähköpostia, mihin vaimolla on pääsy. Mies oli silloin siis työmatkalla, ainakin niin piti olla. Vaimon soitettua kielsi ensin, mutta lopulta tunnusti sitä jatkuneen vuoden päivät. Kyseessä oli työkaveri. Molemmat osapuolet ovat siis naimisissa ja kummallakin parilla on kaksi alaikäistä lasta. Tuttuni tuttu on itsekin samassa työpaikassa töissä, käsittääkseni ei tuntenut miehensä rakastajatarta etukäteen. Viime viikolla tämä petetty nainen oli vienyt auton miehelleen töihin, miehellä oli silloin ollut syntymäpäivä ja vaimo oli myös sen muistanut. Nyt oli saanut lukea sähköpostista, että sen tapauksen jälkeen mies oli harrastanut seksiä autossa toisen naisen kanssa ja oli vaan naureskellut, että mahtoiko ohikulkijat ihmetellä, miksi auto heilui. Tällaiset tapaukset pistää aina miettimään, miksi ihmiset tekee tällaista. Ymmärrän vielä sen, että löydetään joku uusi ja rakastutaan, mutta mikäli uuden suhteen aloittaa, niin pitäisi olla rohkeutta laittaa vanhalle suhteelle piste. Ehkä olen tiukkis ja kalkkis, mutta tää ei sovi mun elämänkatsomukseeni. Työkaverini (ei sen jonka äidinkielen virheitä tarkastin) kanssa puhuttiin kerran pettämisestä. Hänen miehensä on usein työmatkoilla ja mähän olen myös erossa viikot, niin ajateltiin, että hulluksi siinä tulee, jos aina toista epäilee. Ja todettiin, että ne jotka pettää, niin ei siihen välimatkaa vaimoonsa tarvitse ja niinhän se onkin. Tämäkin tapaus osoitti sen, että pettämiset oli tapahtuneet enimmäkseen työpäivän jälkeen ja kotipaikkakunnalla.

Koska olen riittävästi tuohtunut, niin alan siivota. Uskon saavani paljon aikaan!!!