Ajatus ei kulje taaskaan, väsyttää ihan hirveästi, vaikka sain nukkua tänään pidempään, kun Sakulla oli kahdeksalta hammaslääkäri, eikä mun tarvinnutkaan mennä puoli kahdeksaksi töihin. Kaipa sitä taas on jäänyt viikonlopulta univelkaa.

Mielenkiintoinen reissu pikkumiehen kanssa hammaslääkärissä. Oli jo edellisellä kerralla sovittu, että hammas laitetaan ennen paikkausta nukkumaan. Jälkeenpäin poika sanoi, ettei se sattunut niin paljoa, mutta osasi kyllä paikan päällä valittaa. Kymmenen sekunnin välein kysyi hammaslääkäriltä "eihän se kihelmöi?" ja näytti laitteista ne, millä häneen ei kosketa. Kaikesta huolimatta teki siellä kuten käskettiin. Kun tuntee pojan luonteen, niin ei olisi ihme, vaikkei avaisi edes suutaan.

Töissä sain sitten olla vastaavasti myöhempään, kun kerran myöhemmin sinne meninkin. Ja kun kaikki lapset oli haettu neljään mennessä ja olisimme päässeet ajoissa kotiin, niin emmekös vaan joutuneet odottamaan yhtä isää, jonka vaimo oli luvannut, että mies hakee pojan kassin varttia yli neljä. Kaiken huippu oli, ettei mies tullutkaan ja kun soitin hänelle ja tiedustelin asiaa, niin mies oli yhä töissä!!!

Töissä tympii myös se, että yksi työntekijä on kesä- ja heinäkuun lomalla, osa vuosilomaa ja osa palkatonta. Ihan vaan ilmoitti silloin aikoinaan niin tekevänsä. Toinen on ilmoittanut olevansa heinäkuun lomalla ja minä olen oikeastaan se kolmas, joka olen tuolla vakituisena ja ilmeisesti ainoa, jonka pitäisi pitää lomansa sen mukaan, miten paikalla on lapsia. Tänään, kun kaikki kypsytti, niin päätin, että enää mua ei pompoteta, vaan pidän lomani just niin kuin haluan ja jos niitä mulle ei myönnetä, niin haen vaikka sairaslomaa. Sama juttu oli syyslomalla ja hiihtolomalla, tämä ensimmäinen henkilö vaan ilmoitti pitävänsä lomaa. Saanen ilmoittaa, että minä olen myös ensi syyslomalla ja hiihtolomalla lomalla, enkä siis töissä, sen päätin ihan just nyt!

Viikonloppu oltiin siis maalla ja aika meni ihan siivillä. Autoon sain kesärenkaat alle, itse en niitä kykenisi vaihtamaan. Tai vaikein asia siinä on laittaa tunkki niin, että auto varmasti pysyy paikoillaan. Lauantaina käytiin kirkossa ja tavattiin pappi ja kanttori. Puhuttiin häämusiikista ja jonkin verran käytiin tilaisuutta läpi. Taas tuli ilmi monia muistettavia asioita. Ja kun toivoin, että vävy voisi mahdollisesti laulaa kirkossa, niin kanttori totes, että voihan sitä jonkun virren tai hengellisen laulun laulaa. Olin kyllä ajatellut jotain aivan muuta, ehkä hautaan ajatuksen kokonaan ja vävykin saa rauhan.

Sitten vielä yhteen asiaan, minkä takia mun menee oikeasti hermot. Olen yrittänyt hakea kenkiä 2.5 oleviin häihin (en siis omiini), mutta miksi se on niin vaikeaa. Jos kengät sopii mulle sivulta ja päältä, niin pituutta on ainakin kolme senttiä liikaa. Nyt näyttää siltä, etten kenkiä löydä. Olen jo tinkinyt ulkonäöllisistä seikoista, kunhan vaan kengät olisivat mukavat jalassa (ainojen tapaan) ja niillä olisi hyvä kävellä, mutta sellaisia ei ole, ellen sitten mokkasiinejä osta. Alkaa siis tosissaan olla huumori loppu, enkä tiedä mitä teen. Toinen ongelma on nää mun hiukset. En haluaisi lyhentää näitä, mutta kun nää on aivan mahdoton laittaa jotenkin, ei nää pysy missään, vaikka pullollisen lakkaa ajaisi. Joskus olisi kivaa mennä kampaajalle kampaukseen, mutta milloin siihen on varaa, ei näillä tuloilla ainakaan.  Miksi ihmeessä lupauduinkin koko häihin mukaan, kun en ole missään juhlissa oma itseni.

Kaikesta huolimatta on ihanaa, että kevät tekee tuloaan ja päästään lähemmäksi kesää koko ajan!