Viikon eka työpäivä takana ja todella väsynyt olo, kiitos lyhyiden yöunien.Eipä varmaan tarvi tänään illalla kylkeä kääntää sängyssä. Saatan nukahtaa vaikka seisaalleni. Toista se oli töissä, siis tunnin luin lapsukaisille ääneen ja tuloksena oli vain yksi nukkuva lapsi, neljä olisi ollut maksimi. Siis kun koko viikon luen, niin takana on viisi tuntia ääneen lukua plus Sakun iltasadut noin 20 minuuttia per ilta, siitä tulee jo liki seitsemän tuntia. Onneksi mun suuvärkki on luotu puhumaan ja mikäs sen mukavampaa kuin kuunnella omaa ääntänsä. Tämän voi jopa mun naapuritkin todistaa, saavat näet kuunnella mun laulua aina silloin tällöin. Ja kun laulamaan ryhdyn, niin teen sen kunnolla ja vedän korkealta ja kovaa. Parasta on ajella yksin autossa, stereot huutaa lujaa ja itse yritän vielä ottaa äänestä voiton. Rakastan kotimaista musiikkia, iskelmiä ja suomipoppia, erityisesti 80-luvulta. Oi kultainen nuoruus.....

Tänään oli posti kiikuttanut mulle kotiin Lumikin blogissa voittamani palkinnon. ritän laittaa siitäkin kuvaa vielä tällä viikolla. Tuhannet kiitokset Lumikille jo tässä vaiheessa.

Ihanan rauhallista täällä meillä. Saku pelaa uudella pleikkaripelillään, Makke täyttää ristikoita ja Miialla on koe. Marille soitin ja ihan hyvin oli eka päivä työharjoittelussa mennyt. Kirosi vaan työasunsa, johon kuului punainen paita. Toivoi saavansa myös toisen, kun lauantaina osallistuu hautajaisiin. Eipä ole työ helpoimmasta päästä, vaikkei vainajaa tuntisikaan, niin hautajaiset on aina vaikea paikka.

Säätiedotus lupaa jopa lumisadetta loppuviikolle. Tuntuu kyllä aikaiselta vaihtaa talvirenkaita vielä autoon. Menenkin sitten saabilla töihin, jos on kamala keli. Siinä on alla talvirenkaat, tosin nastattomat ja sen kanssa on pienempi paha, jos sen jotain päin ajan. Kuka muistaa milloin viime vuonna oli se kamala lumisade, joka tuli yhden yön aikana ja joka jumitti koko liikenteen ainakin täällä Pirkanmaalla? Mulla oli sinä päivänä vielä mainosten jako, sitä en unohda koskaan. Niin lumisadetta ja kinoksia toki rakastan muuten, kunhan mun ei tarvitse lähteä mihinkään autolla. Tuiskussa käveleminen on oikeastaan aika ihanaa, kunhan se ei tapahdu pimeällä metsäautotiellä.

Tää kuva on ihan pakko laittaa tähän. Kuka erottaa mitä siinä on?

No siinä on tietenkin sieniä maalla meidän pihalla. Harmi vaan, ettei ne ole suppilovahveroita!

Ja tässä jälleen Pipsa-neiti: